Olen niiiiin täynnä jo tätä talvea. En voi käsittää miten jaksan kesään saakka, siihen on vielä niin pitkä aika. Tähän aikaan talvesta on kauhean synkkä olo. Vaikka alkaakin pikkuhiljaa aamut olemaan valoisempia jne, mutta tämä pitkä talvi on uuvuttanut minut. Sitten kun näen vihertävää ruohoa ja ensimmäisen kärpäsen, tulen olemaan euforisessa tilassa. Silloin herään tästä talviunesta.
Tänään on kuten tiedämme, ystävänpäivä. Lähdin mieheltä jo aikaisin, koska tiesin ettei mtn erikoista ollut tiedossa ja jostain syystä alkoi ärsyttämään se tieto. Aina etukäteen mietin, että ei se mitään haittaa, tyhmä päivä muutenkin. Ja sitten kuitenkin päädyn paskaan mielentilaan, kun ei ole mitään romanttista hömppää. Tyhmä ihmismieli. Kahden päivän päästä meillä on vuosipäivä ja sitten seuraavana viikonloppuna pitäisi sitä juhlistaa. Minua ei vain nappaa yhtään.. Miehen pitäisi tehdä jtn ruokaa, mutta syöminen ei inspaa. Eikä muutenkaan mikään. Viime vuonnakin vuosipäivä päätyi siihen, että ei tehty mitään. Mökötin kokopäivän, ei puhuttu sanaakaan. Ei edes "hyvää vuosipäivää" sanottu.
Paino oli tosiaan perjantaiaamuna n. tasan 70kg. Vihdoinkin. Enää kaksi kiloa ja sitten pääsen "uusille vesille" (=en ole koskaan laihduttaessa päässyt 68 alitse). En malttaisi odottaa. Olen niin täpinöissäni. Tahdon olla laiha!
Edit. Juuri tällähetkellä tuntuu siltä, että olen tässä projektissani koko sydämellä mukana. Tahtoni on vahva enkä meinaa luovuttaa taas. Eräs kaverini joskus pari vuotta sitten kommentoi painoasioihini, "Ootas vaan kun oot 18, oot hoikka ja pidät tiukkoja pvc -housuja." En välttämättä tule pitämään pvc -housuja ikinä, mutta minusta tulee laiha, oikeasti. Mikään ei ole esteenä sille. Ja tuskin olen 18 vuotta täyttäessäni (toukokuussa) päässyt tavoitteeseeni, mutta olen kuitenkin jo lähempänä sitä. Nyt on luottavainen olo.
Edit2. Oon itseasiassa kohtuu paniikissa siitä seuraavasta viikonlopusta ja syömisestä. En halua saada aikaan miehelle pahaa mieltä syömättä jättämisellä (=ei tule kysymykseenkään), mutta en halua syödäkkään! Yritän nyt painaa kallooni ettei yksi päivä tuhoa kaikkea, kun tuskin kalorit menevät edes kulutuksen yli. Ahdistaa vaan niin maan saatanasti. Miksi sen täytyy olla jo nyt? Miksimiksimiksi?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti