Doddih, nyt on vietetty vuosipäivää ja löhötty. Saldona vain yksi lipsahduspäivä; eilinen. Ei menty yli kulutuksen, mutta liian lähelle sitä. Nyt tuntuu hieman laihtuneeltakin, luultavasti kuitenkin kuvittelen.
Huomenna on synttärit, kaksoset täyttävät vuoden ja tarjolla on tietty keksejä, kakkua jne mielinmäärin. Saas nähdä kuinka kaukana niistä pystyn olemaan. Kakusta en edes tykkää, mutta keksit ja pullat ovat omnomnom. Ajattelin käydä huomenna vaa'allakin katsomassa mitä sille kuuluu. Elättelen toiveita helmikuun tavoitteeseen pääsystä. Kohta enään 3kk kesäloman alkuun ja pienempiin vaatekertoihin. Ketään ei ole muuten huomannut laihtumistani, paitsi tietenkin mieheni, joka dramatisoi asiaa. Tai eipähän ole ketään mitään ainakaan sanonut. Ei itseasiassa haittaa tippaakaan, se on jopa hyvä asia. Tulee vaivautunut olo, jos joku sanoo "Ohhoh, oletpas kaventunut! Ootko dietillä ollut?", en tykkää selitellä painoasioitani. Olen itseasiassa tietoisesti yrittänyt käyttää mm. koulussa paitoja, mitkä ovat isohkoja, jotta laihtumistani ei huomattaisi. Haluan pitää asian salassa niin pitkään kuin mahdollista.
Hiihtoloma on vaikeata aikaa laihduttaa, ei ole paljoakaan tekemistä ja sitten tulee tylsyyteen syötyä. Pitäisi kehitellä jtn aikaavievää puuhaa, jotta ajatukset menisivät pois ruuasta. Luultavasti menenkin keskiviikkona kaverilleni yöpymään ja pidetään niin hauskaa ettei ruokaa ehdi miettimäänkään :)
Eipä tässä muuta, en ole luovuttanut. Enkä aio luovuttaa. Minusta tulee laiha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti