31. tammikuuta 2010

My very own body


Oli pakko tehdä tästä ihan oma postauksensa. Nimittäin.. koin viikonloppuna myös pienen kriisin. Tajusin, että tissini katoavat! Oikeasti.. maha vaan pysyy isona, mutta tissit pienentyvät hyvää vauhtia. Olen tottunut C-kupin kokoisiin tisseihini, mutta luulen joutuvani pian ostamaan uusia B-kupin liivejä. Tämä on niiiiin väärin. Minulla ei ole isoa persettä, maailman isoimpia reisiä, eli toisin sanoen en omista naisille tyypillistä päärynävartaloa. Olen sekasotku, tasapainoton vartalo. Isot käsivarret, leveät hartiat (omasta mielestäni), pienet tissit verrattuna kokooni, iso ylämaha (omenalihavuutta), kohtuu leveä & lättänä arse jne. Ja paikka mistä ensiksi huomaan lihonneeni on SELKÄ. Kyllä, selkä. En tiedä, olen mutantti ja kerään selkääni ihraa. Hyi, se on karseata. Vihaan sitä, kun tissiliivit puristavat ja muodostavat siihen kohtaan kamalan makkaran. Vihaan.

Haluaisiko joku lahjoittaa minulle upean latinoperseen, kivat tissit sekä läskittömän selän? Arvostaisin kovasti.

Eating disorder


Voivoivoi.. Olen luvannut itselleni (ja miehelle) etten laske viikonloppuisin kaloreita ja tänä viikonloppuna "kalorittomuus" ahdisti ja sitten tuli syötyä ja ahdisteltua sen mukaisesti. Lähti homma lapasesta toisin sanoen. Varsinkin tämä päivä on ollut pelkkää mättöämistä, ihan mitä vaan löytyy kaapeista. Eipä tee mieli nousta vaa'alle huamenna.. Joten, siirrän punnituksen tiistai aamulle ja huamenna kurin palautus -päivä. En siltikään usko, että pääsin tämän kuun tavoitteeseen.. vähän jää ainakin vajaaksi. Noh, isompi haaste on sitten tämä helmikuun tavoite.

Otsikko tuli siitä, kun morkkistelin tänään miehelle mitä kaikkea on tullut syötyä ja se sitten tokaisi "Sulla on varmaan syömishäiriö". Jojoiluhäiriö, se minulla on. Muutenkin mies on niiiin huonoa laihdutusseuraa, yököttelee luita jo nyt ja sanoo, että kohta olen liian laiha eikä enään halua minua. Uhkailee hakevansa herkkumunkkeja jne. Tuon takia en meinaa tulevaisuudessa infota hänelle painoani tai pudotettuja kiloja missään yhteydessä, vaan jos hän alkaa sanomaan minun laihtuneen liikaa, voin kuitata sen olankohautuksella ja sanoa ettei vaa'an viisari ole mihinkään liikkunut. Toisaalta olisi sekin kamalaa, jos oma mies oikein kehottaisi laihduttamaan, koska ei pidä niin läskistä. Hyrrhyrr.

Toivottavasti teillä meni viikonloppu paremmassa kontrollissa!

Ps. En hakenut niitä nesteenpoistajia, mutta vieläkin ajatus niistä kutkuttelee..

28. tammikuuta 2010

Winter madness


Huh, mikä sää! Jopa 200 metrin matka tuolla tuiskeessa tuntuu ikuisuudelta.

Haluaisin, että olisi jo ilta. Pääsisi nukkumaan. Ei ole mitään tekemistä ja tahdon jo viikonlopun viettoon.. pois täältä riitelyn keskeltä. En vaan jaksa.. Toisaalta taas tunnen omatunnonpistoksia jättäessäni äitini tänne edes viikonlopuksi yksinään hoitamaan lapsia, kun tosta mulkvisti isäpuolesta auttajaksi ei riitojen aikana ole. En kyllä tajua, miten tämä tilanne tulee joskus selviämään.. tuntuu mahdottomalta ajatuskin siitä.

Sitten vähän creepyä asiaa.. Taino luultavasti tämä on oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta koulussa yhden kaverini luokalla on jätkä, joka tuntuu kyyläävän minua aina. Näen hänet usein koulumatkalla ja koulussa tuijottaa poikkeuksetta. Tänäänkin kiipesin 3. kerrokseen ja näin hänet siinä alhaalla ja hän tuijotti, kun nousin portaita. Sitten, kun häntä ei enää pitäisi näkyä, niin hän siirtyi siten, että näki vielä hetken ajan minut. Tähän on looginenkin selitys, jätkä asuu jossain lähellä minua + on muuten vaan outo tapaus ja tuijottaa kaikkia. Kaverin puheiden mukaan on muutenkin erikoinen tapaus, ei 1,5v aikana ole hankkinut luokalta yhtään kaveria ja on aina hiljaa. Olisi hauska tutustua häneen, jotenkin kiehtova tyyppi (ja jos oikeasti tuijottelee minua, niin aika imartelevaa. En kyllä tajua miksi ketään tuijottaisi, en ole edes kaunis/erikoisen näköinen).

En tiedä ehdinkö postaamaan enään huomenna.. Kerroin miehelleni tästä blogista, mutta en tietenkään sisällöstä, joten viikonloppuisin ei edelleenkään tule postauksia (ainakaan ennen sunnuntaita, jolloin kotiudun). Minulla on muuten hieman likainen ajatus koskien tavoitettani.. tekisi mieli hakea niitä nesteenpoistajia. Ja vain sen takia, että jos olenkin turvoksissa ja sen takia tammikuun tavoite jää "saavuttamatta". Punnituksen pidän maanantai aamuna, vaikka se onkin 1.2. jo, mutta sunnuntai aamuna siihen ei ole mahdollisuutta.

26. tammikuuta 2010

Up and down


Eilinen lähes täydellinen teepäivä teki tehtävänsä ja tänään armollinen vaaka ilmoitti luvun ~71,8kg. Ihan himpun alle 72. Nyt tuntuu jopa hieman realistisemmalta tavoittaa tuo tammikuun tavoite, ei "enää" kuin 800g pudotettavaa. Tosin aikaa on jäljellä vaan 6 päivää, muttamutta.. Ei se niiiin paljoa haittaa, vaikka tavoitteesta jäisinkin esim. 200g vajaaksi, hyvä pudotus tuo viisikin kiloa on. Onneksi omistan tuon epätarkan viisarivaa'an, jotta en totaalisesti sekoa. Tuolla kun ei näy kauhean hyvin pienet painonheittelyt, mistä sekoan. Tyhmää, tiedän.

Vaikka en olekaan luultavasti bikinikunnossa kesällä, odotan silti kesää kuin kuuta nousevaa. Pääsee pihalle kavereitten kanssa, on lämmintä ja ennenkaikkea LOMA! Luultavasti menen kyllä kesätöihin väh. 2 viikoksi, mutta ei se paljoa lomaa syö. Olen niin innoissani! Ainoa huono puoli on se, että se kesä tuntuu olevan kauhean kaukana. Malttamaton luonne, kun olen. Kaikki tänne heti, kiiiiitos!

Varsinkin tämän painon kanssa olen erittäin malttamaton.. jos ei näy edistystä puoleen viikkoon/viikkoon, minusta tulee ihan epätoivoinen. Tulee vaan sellainen olo, että ei kannata vaivautua syömään vähemmän, koska ei se läski kuitenkaan mihinkään katoa. Miten voisi oppia pitkäjänteisyyttä? Btw, sitten kun blogi hiljenee esim. viikoksi putkeen, joku voisi laittaa vihaista kommenttia ja käskeä takaisin sieltä herkkulandiasta. Nimittäin jos menee kauhean reisille, en uskalla tulla kertomaan sitä, vaan siitä lähtee se mässyputki. Tarvitsen jonkun, joka muistuttaa tästä projektista eikä anna sen vaipua unholaan. Se joku minulta on aina ennen puuttunut ja sitten ollaan päädytty taas keräämään kiloja takaisin.

Joten, pyydän teitä sitten potkimaan persuksille, jos alkaa asiat näyttämään huonoilta/teen katoamistempun!

Eipä tässä sen kummempia, pienempi punnitustulos, parempi mieli!

25. tammikuuta 2010

Oh dear!


Jaahas, tänään on kiehtonut tammikuun naistenlehdissä huudatettu aihe. Nimittäin vuoden 2010 bikinikunto! Olen jokseenkin sitä mieltä etten ehdi laihduttamaan tarpeeksi kesää varten ja sepä ottaa päähän. Ja anteeksi nämä viimeaikaiset negatiiviset postaukset, mutta ottaa päähän eikä miehelle voi valittaa (tarpeeksi ainakaan). Tuntuu vaan siltä, että poljen paikallani laihduttamisen kanssa. Kävin tänä aamusti vaa'alla ja se näytti n. 72,8 tms. eli mukamas olisin 300g lihonnut jostain. Ja myöskin tiedän sen faktan, että paino heittelee miten sattuu, mutta ei saisi heitellä ylöspäin yhtään! Kettu viekööt. Tahdon niiiiiiin kovasti päästä tammikuun tavoitteeseen, että oikein itkettää. Kiertelin tänään kaupoissa ja meinasin ostaa nesteenpoistajia, mutta sitten yritin ajatella järkevästi ja takoa päähäni, että ne eivät LAIHDUTA, vaan hetkellisesti poistavat nesteitä, eli en tarvitse niitä. Ja koska minulla olisi nyt KIIRE laihduttaa nuo 1,8kg niin olen pohtinut tätä sitruunapaastoa. Vaikka paaston tarkoitus ei nyt pääasiassa ole laihtuminen, vaan kehon puhdistautuminen, niin kyllä siinä kilotkin karisevat pakostikin. Vähän kyllä tuhoon tuomittu juttu, koska en löydä täältä mistään vaahterapalmusiirappia, plääh. Eikä ehdi mistään tilaamaankaan. Shit.

Mitä sitten keksisi.. Onko jollakin joku extrahyvä nopea laihdutuskikka mielessä? Missä olisi tarkat ohjeet mitä syödä, 2468 toteuttaminen itselle menee aina puihin, kun ei oikein tiedä mitä syödä.

Tahtoo olla laiha, tahtoo olla laiha, tahtoooooooo..

Onse muuten kumma, kun yhdet housut tuntuvat jo löysemmiltä kuin ennen, mutta vaaka vaan nostaa lukemiaan.. Yhteistyökyvytön vanha pässi tuo vaaka.

24. tammikuuta 2010

Blablabla

Tämä on taas niin tätä. To-la, eli kokonaiset kolme päivää olin kiltisti ja taas tänään olen syönyt vähän mitä sattuu. Voi elämän kevät. En kestä. Ei vaan suju sitten yhtään. Täytyy varmaan uusia teepäivä, ei tästä tule lasta eikä paskaa tällämenolla. Argh, mihin se itsekuri taas katosi?! Varmaan söin senkin. Shit.

Nimimerk. Total failure

21. tammikuuta 2010

Tea time folks


Eilinen meni kyllä illemmalla lopullisesti mönkään, kun satuin törmäämään avonaiseen enkelipatukka -pussiin. Oh noes. Eipä siinä sitten mitään.. Sunnuntaista asti on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti, olen sallinut itselleni ruokaa ihan liikaa ja se kostautui punnituksella. Ainoastaan 0,5kg viime perjantai aamusta. Tällä tahdilla en pääse tammikuun tavoitteeseeni, en sitten millään, joten tänään kunnon niskaperse -ote itsestä. Tänään mennään nesteillä, teellä (ilman sokeria) ja mansikkakeitolla (alle 10kcal/dl)luultavasti. Ehkä, EHKÄ jotain iltapalaa, mutta olisi tärkeätä saada tämä onnistumaan, jotta saisi taas kunnon draivin päälle.

Koulussa meni enemmän tai vähemmän tavallisesti, tein yhden tentin ja sain ihan ok pisteet ottaen huomioon sen, että en ole yhdelläkään tunnilla ollut. Ja sitten tapahtui yksi hassu juttu, kun olin menossa kouluun.. Näin yhden kivan opettajani jonkun naisystävän tms. kanssa ja hän huomasi minut ensiksi ja moikkasi tosi iloisesti. Se oli jotenkin tosi hienoa, näki opettajan "luonnossa" ja siksi toiseksi opettaja ei ollut tippaakaan vaivautunut, vaan moikkasi kuten vanha ystävä. Tuli iloiseksi itsekin.

Ja olin oikeassa, nämä ovat maratonmenkat.

Ps. Tuli mieleen, kun mm. facebookissa on sellainen ryhmä kuin, "Olen haavoja täynnä mutten vuoda verta", niin pitäisi perustaa sellainen kuin, "Vuodan verta, mutta minussa ei ole haavoja". Heh heh. Huono läppä.

20. tammikuuta 2010

?!?!?!


Tuo ahteri kuuluu kohta minulle, jos jatkan tätä rataa<3 namnam.

Tänään on ollut suoraan sanoen vitun paska päivä. Söin koulussa ja päätin syödä sitten kotonakin. Myös suklaata. Vituttaa. Särkee pää. Vuodan kuiviin. Vihaan_menkkoja. Olen järkyttävän huonolla tuulella.

Huomenna on pakko käydä vaa'alla, jotta palaisin järkiini ja unohtaisin ylimääräiset ruuat. Eipä oikeastaan sen enempää tästä päivästä, jos kertoisin tarkemmin niin luultavasti kirosanat loppuisivat kesken ennen kuin pääsisin loppuun.

19. tammikuuta 2010

Voi kilinpillu


Otsikosta voi päätellä jo jotain. Ei tämä päivä ole kuitenkaan niin penkin alle mennyt, mutta olen 100% varma, että menkat tekevät minut supernälkäiseksi. Tai sitten tämä nälkä johtuu siitä, että olen herännyt jo yhdeksältä ja tulin kotiin jo ennen 12 eikä kotona ole mitään tekemistä ja sen takia huomaa nälän paremmin. En tiedä, mutta ketuttaa kuitenkin. Olen myöskin edelleen varma, että nämä ovat maratonmenkat. Tekee mieli hieman kiroilla. Päästellä ärräpäitä ja tuulettaa päätään tästä hemmekon elämästä, olen niin saatanan sick and tired!

Ainoa päivän ilostuksen aihe on ollut pohdintani muuttamisesta. Ajattelin, että voisin täysikäisyyteni varjolla muuttaa pois joskus elokuussa. Pois tästä viheliäisestä hullujen huoneesta. En oikein pidä kodistani.. Asun uusioperheessä ja isäpuoleni on mulkvisti ja täällä saa kuunnella noiden riitoja 24/7. Eikä siinä tietenkään kaikki vaan täältä löytyy myös kolme PIENTÄ mukulaa, joten melua on kuin sirkuksessa. Ei ihme, että opiskeluni hieman tökkivät, kun pitäisi saada KESKITTYÄ lukemiseen! Äitini ei haluaisi päästää minua millään pois, varmaan sen takia, että joutuisi sitten ihan "yksin" täällä sekoamaan. Olen kyllä vakaasti päättänyt muuttaa ihan mielenterveytenikin kannalta (vaikka omatuntoani kolkuttaa jättää äitini tänne). Lähes joka sekunti haluan lähteä täältä, tämä on oikea ahdistuksen asuinpesä.

Eipä tässä oikein muuta, läski olo. Paksu, paksumpi, minä. Vittu.

18. tammikuuta 2010

Uusia tavoitteita kohti


Eli tämän hetkinen tavoitepainoni on tuo 60kg. Aikataulusta en vielä tiedä, mutta ajattelin tehdä kuukausittaisia tavoitteita. Se antaa tsemppiä jatkaa, kun jakaa pudotettavat kilot osiin ja saa onnistumisen fiiliksiä. Mitään palkintoja ei tule herumaan, koska tiedän sortuvani herkkuihin ja muihin sen semmoisiin matkan varrella. Eikä ne muutenkaan toimi porkkanana itselleni, en kuitenkaan toteuta palkintojani, vaikka tavoitteeseen pääsisinkin. Se on minulle itselleni palkinto, kun näen itseni pienenevän.

Tammikuun tavoite: -6kg elopainosta.

Tämä tavoite on asetettu hieman myöhään, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. 4 kiloa jo takana, joten eiköhän nuo kaksi vielä lähde. Tämä olisi niin hyvä alkutsemppi, jos onnistuisin!

Voisin samantien julkistaa helmikuun tavoitteen: Päästä alle 68kilon. Kovia tavoitteita ovat, mutta tavoittelemisen arvoisia.

Pieni tilitys tähän väliin: Ärsyttää kaveri, joka luulee itsestään liikoja. Kuvittelee menestyvänsä jossain missikisoissa, jos laihtuu (ei mikään lihava nytkään, mutta sellainen perus). Teki niin mieli sanoa, että naamalla siellä kilpaillaan, joten epäilen. Olen kauhean ilkeä, mutta oikeasti.. Voiko olla noin itserakas? Muutenkin peilailee itseään kokoajan ja on kehumassa. Eikä edes ole kaunis, korkeintaan ihan nätti, siedettävä. Huoh!

Eilinen päivä meni tasauspäiväksi, kaloreita tuli normaalia enemmän. Ei menty silti yli kulutuksen, mutta liikaa kuitenkin. Syytän menkkoja. Täytyyhän sitä jotain syyttää omasta itsekurin puutteesta. En jaksa silti murehtia tuollaista, kun kerran pysyin sentään järkevyyksissä. Söin lähinnä leipää, jogurttia jne. Ja vähän suklaata. Ärsyttää muutenkin menkat, inhottava olo kokoajan. Jostain syystä olen myös varma, että nämä kestävät tyyliin viikon tälläkertaa.. Huoh. Tahtoisin myös päästä käymään vaa'alle, mutta en kyllä mene ennen, kun nämä ovat ohitse! Pienikin plussa synkistää mieltä.

Tänään taas pienemmillä eväillä, jotta nuo kaikki kuusi kiloa saadaan selätettyä!

17. tammikuuta 2010

Another lazy weekend


Taas yksi lyhyt viikonloppu takana, mutta ei siltikään yhtään rentoutuneempi olo. Kivaa silti oli, syömiset olivat ok ja mieskin ihana. Sanoi, että alkaa tyrkyttämään suklaata mulle, jos laihdun liikaa. Se ei oikein tykkää ideasta, että laihdutan itseni edes sinne kuutenkymmeneen kiloon, kuulemma luut ovat inhottavia. Minä taas tykkään niistä, ei ole niin löllö olo, jos tuntuu edes hieman. Solisluut näkyvät minulla kohtuu hyvin jopa tässä painossa ja ne ovat ihanat.

Katsottiin myös Taken dvd:ltä ja se oli yllättävän hyvä! Kauheasti teki mieli napostella siinä samalla.. Totuttu tapa. Tuosta syömisestä tulikin mieleeni.. Meidän 3. vuosipäivä olisi seuraavassa kuussa ja meidän pitäisi mennä ravintolaan. Luultavasti vielä kiinalaiseen, joten rasvaista ruokaa luvassa.. Pelottaa hieman. Minulle tuollaiset "pakkosyömis" -päivät voivat laukaista ahmimisen, joka tosiaan jatkuu sitten hieman kauemmin kuin sen päivän.. Täytyy yrittää keksiä keino välttyä siltä mahdolliselta ahmimistarpeelta.

Sopivasti alkoi myös naistenpäivät, kun olin viettämässä viikonloppua. Nyt ei sitten tarvitse käydä vaa'alla turvonneena. Huh. Minulla oli vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa mielessä, mutta nyt ei vaan luista ajatus yhtään.

Toivottavasti teillä oli mukava viikonloppu!

15. tammikuuta 2010

73!


Wuhuu, 73kg! En malta odottaa, että näen taas kutosella alkavia lukuja!!!

Ja tänään viikonlopun viettoon! Hyvää viikonloppua kaikille!! See ya.

13. tammikuuta 2010

3-


Tänään on ollut kiva päivä lukuunottamatta kännykän kotiin unohtumista kouluun lähtiessä sekä sitä tosi asiaa, että jännitin 8.00-12.30 esitelmääni niin paljon ettei yrjöäminen ollut kaukana. Mutta tittidiiii, sain esitelmästäni 3- (amiksen arvosanat 1-3)!!! Ei se minusta nyt niiiiin hyvin mennyt, mutta sain armoa, koska ope tykkää minusta ja jännitin niin paljon. Kuitenkin, olen todella tyytyväinen, että se on nyt ohi. Yksi asia vähemmän stressattava. (Siihenkin olen aika tyytyväinen, että tein 3- arvoisen esitelmän puolessa päivässä ;) )

Huomenna on tooooodella tylsä päivä, menen vain tunniksi kouluun ja sekin vasta 14. Kai voisi käydä samantien palauttamassa nuo esitelmäkirjat ja ehkä ottaa myöskin tilalle jtn hyvää luettavaa? Odotan ihan himona viikonloppua.. Pääsee kullan kainaloon nukkumaan ja kaikkea ihanaa <3 Minulle on muodostunut ihan ongelma yksinnukkumisesta.. En vain saa silloin unta ja pyörin hirveästi. Kestää monta tuntia ennen kuin nukahtaa.

Ja the main thing, syömiset ovat menneet mallikkaasti! Meinaan taas perjantaina käydä vaa'alla, jotta en vahingossakaan lipsahtaisi viikonloppuna suuriin mässäyksiin. Täytyy pitää itsensä maanpinnalla nääs. Olen nyt mennyt kohtuu pienillä kaloreilla ja ajattelin, että saan perjantaina jotain hyvää syödä (kohtuullisesti, tyyliin pätkis). Olen miettinyt kuumeisesti mitä tahtoisin ostaa, mutta enpä tiedä.. Katsoo nyt mitä vaaka sanoo perjantai aamuna, voi nimittäin olla ettei sen luvun näkemisen jälkeen paljoa tee mieli mässätä yhtään mitään.

We'll see..

12. tammikuuta 2010

New monday


Jep, tuntuu ihan maanantailta vieläkin. Herääminen oli vaikeaa, koska tiesin meneväni vain yhdelle tunnille. Raahauduttuani koululle, otettiin nimet ja päästiin pois.. Ei olisi kannattanut raahautua. Sen jälkeen kirjastolle etsimään HUOMISEEN tekemättömään esitelmään aineistoa ja onneksi löysinkin jotain käyttökelpoista. Siihen lisäksi parit wikipedian tiedot, niin johan on mahtava PowerPoint -esitelmä kasassa!

Tuo esitelmän pito jännittää ihan järkyttävästi. Olen ensimmäinen (meidän luokalta tulee silti ehkä joku 4 esitelmää, muut eivät jaksa vaivautua.. noh, eipähän pääse kurssilta läpi.) ja olen ihan paniikissa! Ope antoi ohjeita ja se pitäisi pitää "seminaari" -tyylisesti, enkä osaa tai halua. Vihaan esiintyä edessä.

Oli sentään jotain hyötyä tuosta koulu- ja kirjastoreissusta, matkan varrella on pieni kauppa, josta hain läkeroleja pahintaan napostelun tarpeeseen.

Asiasta kukkaruukkuun, olen lähiaikoina huomannut paremmin yhden erittäin huonon piirteen itsessäni.. kateuden. Olen sairaalloisen kateellinen laihoille. Eikä edes tarvitse olla kauhean laiha, vaan vähänkin minua laihempi. Tahtoisin niin näyttää, että minäkin pystyn olemaan laiha! Pystyisin pukeutumaan melkein mihin vain ilman, että tarvitsisi miettiä näkyykö makkarat tai miltä näyttää istuessa jne. Tahdon mieltä hiveleviä katseita miehiltä, ja kateellisia mulkoiluja naisilta. Ja vihaan tuota itsessäni. Miksi, miksi ihmeessä tahdon?

Olen kateellinen ja ilkeä attention whore. Jos sekin lähtisi pois minusta kilojen mukana (or not)?

11. tammikuuta 2010

I hate mondays


Koko päivä on mennyt melko sekalaisissa merkeissä.. En osaa sanoa, mitä tunnen. Olen toisaalta raivoissani, tekisi mieli heitellä tavaroita, toisaalta haluaisin itkeä ja mennä nukkumaan ja toisaalta, en oikeastaan edes tunne mitään. Tyhjä olo. Koulujutut stressaa. Tänäänkin tuli miljoona juttua, mitkä täytyvät tehdä tiettyyn aikaan mennessä.. I hate H-A-T-E school.

Pois noin synkistä jutuista, kävin koulun jälkeen kaverin kanssa kaupoissa ja sitten, kun kaveri lähti, menin käymään ruokakaupassa. Harhailin ympäriinsä pelokas ilme kasvoillani ja haalein ostoskoriin turvaruokia. En tiedä, tunsin kokoajan olevani eksyksissä, vaikka olikin tuttu kauppa. Ottaa vaan päähän, kun jonot olivat niin v*tun pitkät, että en päässyt sitten hakemaan sieltä ihmisten välistä Läkeroleja.. Noh, ollaan sitten ilman.

Tosiaan, aamulla kävin vaa'alla ja viisari nousi "enään" 74kiloon saakka. Kaikki turvotukset ja nesteet ovat siis poistuneet keskuudestamme. Vaikka vaaka näytti 3kiloa viime tulokseen verrattuna, en edes ollut iloinen. Olen nähnyt niin monta kertaa nämä samat luvut, että en osaa enää iloita niistä. Jonain päivänä, kun paino näyttää alle 68kg, niin riemu repeää. Oi, se vasta olisikin jotain! Tällä(kin) kertaa tosiaan tuntuu siltä, että sinne asti voisi ehkä päästäkin. Ei sinne nyt mahdotonta matkaa ole, 6 kiloa ja sitten saan taas iloita. Kuulostaapa masentavalta..

Sattuu maha, söin 400g kukkakaalia raakana. Örh.

10. tammikuuta 2010

Lazy weekend


Viikonlopun raportti! Kaikki meni odotusten mukaisesti ja pitäydyin kaalikeitossa ja hapankorpuissa. Tänään kuitenkin keitto haisi oudolta, joten heitin loput pakon edessä menemään.. too bad. Ja jottei tämä laihdutus menisi ihan liian helpoksi, rakas äitiliini oli kiikuttanut huoneeseeni 2 enkelisuklaapatukka -pussia, 1 lakupussin sekä yhden dark after eight -boksin. Nice, saivat paikan muiden jäljellä olevien joulusuklaiden luota laatikoistani. Voin sanoa, että tulee olemaan vaikeata vastustaa varsinkin noita enkelipatukoita heikkoina hetkinä.

Painosta ei haisuakaan.. enkä edes halua tällähetkellä tietää. Minua on yksikertaisesti liikaa ja se tieto riittää minulle hyvin. Ainakin hetken aikaa.

Nyt jatkuu lazy sunday blogeissa surffaillen ja mahdollisesti myöhemmin sinkkuelämää -jaksoihin uppoutuen! :) (tietysti ilman herkkuja!)

7. tammikuuta 2010

In need of pills?


Tänään taas hyvä päivä syömisten kannalta. Tulin vasta miehen luota ja paljoa mitään en ole suuhuni tunkenut. Pitäisi kyllä tästä lähin muistaa ettei kannata syödä sokerittomia lakritseja (tai ylipäätään sokerittomia karkkeja), jos tiedossa on yhtään sosiaalista elämää. Mukavasti kehittää kaasuja, tiedättehän.

Päivän postauksen kuva on niin ihana. Tahdon myös litteän mahan! Sitten minulla on myös aika 'teini' haave. Jos saan mahani siedettävään kuntoon joskus alle 30v (miksei myöhemminkin jos vaan haluttaa), haluan ehkä ottaa itselleni napalävistyksen. Kaikilla ala-asteen 'kovilla muijilla' oli sellainen ja en tiedä, miellän ne aika naisellisiksi. Huonoja paranemaan jne, mutta rohkea rokan syö?

Laihtumiseen olen liittänyt päässäni voimakkaasti light energiajuomat. En tiedä miksi, mutta aina kun laihdutan, kaupasta lähtee useasti mukaan 0,33l battery stripped. Se on vaan niin kamalan hyvää.. (ja kallista, plääh). Normaalisti en juo energiajuomia usein, mutta tällä viikolla on tullut juotua jo kolme! Sentään en polta enää vakituisesti, niin säästyy sitten rahaa näinkin turhaan asiaan kuin energiajuomat..


Olen myös pyöritellyt mielessä sellaista asiaa kuin laihdutuspillerit. Nehän on varmaan lähes 99,9% huuhaata, mutta toimiiko joku edes minimaalisesti? Vaikka olenkin hyvin skeptinen näiden suhteen.. yleensä jos ihminen huomaa 'tuloksia', niin lopulta se on tutkittaessa vain plasebo -efektiä (tähän kategoriaan ei kuulu mm. reductil jne. reseptillä saatavat lääkkeet). Laihdutustuotteista Allia en tahdo kokeilla, maksaakin niin jumalattomasti verrattuna hyötyyn. Tarkoitan näillä laihdutuspillereillä nyt enimmäkseenkin jtn ananaskapseleita tai Tohtori Tolosen CLA Plus -kapseleita ja sen semmoisia, jotka löytyvät kaupan luontaistuote puolelta. Joskus ammoisina aikoina olen kokeillut kromitabletteja makeanhimoon, mutta en muistaisi, että minun himojani olisi hillittynyt erityisemmin. Onko jollain kokemusta jostain tuotteesta, jotka olisivat ehkä saattaneet toimiakin?

Tuskin silti muistaisin edes mitään pillereitä ottaa, niin huono muisti. Ainoa pilleri, jonka muistan on e-pilleri ja senkin sen takia, koska kännykässä hälytys varmuuden vuoksi, jossen sitä itse muista (alkanut juurtumaan kyllä aika hyvin kalloon 2,5 vuodessa).


Ja jesh, huomenna alkaa viikonloppu ja pääsee syömään kaalikeittoa! :) (Joudun myös tuomaan miehelleni kaupungista rullakebabin tullessani ja sitten katsoa, kun se mussuttaa sitä. Onneksi en nyt NIIIIN paljoa tykkää kebabista :p)

PS. Tosiaan viikonloppuna ei tule postauksia, taino sunnuntaina ehkä. En halua, että mies tietää blogistani.

6. tammikuuta 2010

Lokoisa loppiainen


Tänään on taas ollut erikoisen hyvä päivä, tein kaalikeiton valmiiksi ja olen vain surffaillut netissä. Motivaatiota löytyy taas enkä ole (vielä) ainakaan sortunut yhteenkään herkkuun! Oh jea, olen pääsemässä taas kiinni laihdutuksen makuun.

Ajattelin tänään kirjoittaa hieman vaa'alla käymisestä. Se on asia, jota monet karttavat viimeiseen asti ja sitten taas toiset hyppivät sen päällä jopa kaksikin (ellei enemmän) kertaa päivässä. Itselläni on viharakkaus -suhde vaakaani. Omistan erittäin vanhan ja toivottavasti myös viisaan mittarivaa'an, joka lojuu huoneessani meikkipakkini alla, kun en itse sillä ole. Laihduttaessa pyrin kyläilemään sen päällä kerran viikossa, jotta en alkaisi ihan maaniseksi. Laihduttajista melko moni käy kerran viikossa, se on lähes standardi laihdutuspiireissä (poikkeuksena anat, jotka harrastavat joka päivä monta kertaa ramppaamista näin karkeasti yleistäen). Tällähetkellä en kummiskaan tiedä, milloin nousen sen päälle uudestaan, sillä en HALUA nähdä viisarin nousevan ties mihin asti. Odottelen jonkin aikaa kunnes tuntuu siltä, että viisari voisi näyttää hieman mukavempia lukuja, eikä päivä menisi pilalle heti aamusta.

Se on jännä, miten ihmiseen voikin vaikuttaa niin paljon yksi pieni asia, kuten painonsa lukeminen vaa'asta. Se saa joskus leijailemaan taivaissa huumaavan iloisessa mielentilassa ja sitten joskus taas se saa ihmisen täysin masentumaan ja voi vaikuttaa monta päivääkin mielialaan. Senpä takia minulle on syntynyt pieni 'vaakapelko' eli kun tiedän tuloksen olevan plussaa/muuten vain hirvittävä, en astu sen päälle, mikä taas johtaa näihin 3kk mässyputkiin ja painonsa kieltämiseen. Ihmismieli on hiukan tyhmä. Tietää lihonneensa, mutta ei halua käydä todistamassa sitä vaa'alla, joten niin sitä faktaa ei ole kiveen kaiverrettu ja sitten ajattelee, että ehkä ei olekkaan lihonnut, vaikka tietääkin sen tosiasian päässään.

Tästä lähtien voisi siis käydä säännöllisesti (vaikka ei laihduttaisikaan) 'todistamassa' painonsa vaa'alla, ettei pääsisi käymään hassusti ja paino yllättämään.

5. tammikuuta 2010

Chocolateholic


Ihan kauhea motivaation puute iski yhtäkkiä. Vaikka näytän tällähetkellä valaalta, niin en siltikään meinaa saada itsestäni mitään irti. Söin sitten taas pari konvehtia ja irttaria, kun kerran pöydällä tarjolla olivat. Ei sinänsä vaikuttanut päivän kaloreihin niiiiiin merkittävästi, mutta en halua jatkaa tätä jatkuvaa nannan syömistä, vaan tahdon siitä kunnolla eroon!

Vaihtoehto 1. Heitä roskiin kaikki: Not working, asun vielä vanhemmilla, enkä niitä niin vain voi nakella menemään.

Vaihtoehto 2. Kehitä itsekuria ja taistele herkkujen houkutuksia vastaan: Not working!!!

Onko mitään vinkkejä kellään miten päästä aivan hirvittävästä herkkujen himosta?

Kokeiltuna on mm. jatkuva veden juonti (=maha täyttyy), se tekniikka missä odotetaan himojen menevän ohi jossain tietyssä ajassa tekemällä jtn muuta, vihannesten rouskuttaminen jne.

Tämä on siis suoranainen ongelma, muuten pystyisin pysymään todella hyvin ruodussa, mutta herkuttelu on jäänyt pahasti päälle, enkä keksi miten saisin kierteen pysäytettyä. Pelkään, että päiväni alkavat menemään aina tämän kaavan tyyliin: perusruokia 700kcal --> ohops pari riviä suklaata! --> ei enää kiinnosta kalorit, kun metsään meni jo jokatapauksessa --> mässypossu.

Ehkä joku mansikkarahka voisi auttaa.. mutta himot keskittyvät kyllä lähinnä suklaaseen.. hmm.. apua? Onko paikkoja mihin voivat suklaa-addiktit mennä saamaan apua? Vieroitushoitoja? Vertaistukiryhmiä? :D

Kaikkia eri keinoja motivaation ylläpitämiseksi sekä suklaan korvikkeeksi kaivataan kipeästi!

Tonnikeiju


Kävin aamulla vaa'alla ja voi elämä! Otti hiukan päähän tuijottaa lukua 77KG! 77?! VOI PASKA! Salaa olin toivonut, että olisin painanut max. 75.. oh, crap. Ilmeisesti olen vetänyt nannaa naamaani väh. kuvan kokoisen ammeellisen verran. Ei auta muu kuin ryhtyä hommiin, TAAS.

Tämä menee jo varmaan jonkinlaisen syömishäiriön puolelle, laihdutan putkeen aina n. 3kk pienillä kaloreilla ja sitten taas toiset 3kk vedän napaani mitä lystään ja palaan samoihin lukemiin. Ei mulla kyllä anoreksiaa ole saati sitten bulimiaa, onko jojo -laihdutukselle diagnoosia? Oh, I must be in hell.

Vaikka kuinka yrittäisin laihduttaessa syödä sen 1200kcal/päivä, niin en pysty. Tulokset tulevat silloin niin hitaasti ja turhaudun. Vaikka tiedän hitaan laihdutuksen olevan juuri se avainkeino pysyvään laihtumiseen, mutta mulla ei yksinkertaisesti riitä kärsivällisyys. Eikä asiaa auta myöskään liikkumattomuus, en keksi mitään lajeja mistä nauttisin. Uinti olisi ainoa, mutta hiusvärini takia en voi mennä uimaan paitsi uimalakin kanssa, mutta ne ovat niin kamalia.

Teen huomenna jo kaalikeiton valmiiksi viikonloppua varten ja tänään mahdollisimman pienillä kaloreilla. Eilinen meni hyvin, paitsi illalla herkkulakko petti heti (maailman pahin herkkuperse) ja söin pari karkkia. Yhteensä eilisestä tuli n. 1000kcal luulisin.

Toivottavasti muilla kanssalaihduttajilla ei ole näin kamala vaakapäivä, vaan ihanan kevyt olo pienempiä numeroita katsellessa!

4. tammikuuta 2010

Jeh, häntä koipien välissä takaisin..



Aikaa on kulunut kiitettävästi viime kerrasta ja sen kyllä huomaa. Tämä on tätä jojo -laihduttamisen synkkää puolta, täytyy taas aloittaa alusta. En edes uskalla käydä vaa'alla, koska on niin läski olo ja vaatteetkin kinnaavat. Hurja veikkaukseni on, että kiloja olisi tällähetkellä joulun jäljiltä jopa 76! Ei auta muu, kuin tarttua taas aiheeseen kiinni ja pyrkiä kohti tavoitteitani, vaikka ottaakin aivoon tämä ikuinen kierre.

Kunnon tavoitteita en vielä halua asettaa, katsellaan kilo kerrallaan miten sujuu ja mietitään sitten lisää jos on aihetta. Tänään eka päivä uutta alkua ja lähden liikkeelle herkkulakossa ja pienemmillä sekä terveellisimmillä aterioilla. Viikonlopuksi teen kaalikeiton (syön pelkästään + jtn kasviksia maybe)ja sen jälkeen taas huomio kiinnittyy kaloreihin ja ruuan terveellisyyteen.

Katsotaan miten ämmän käy.