3. syyskuuta 2009

Better day than yesterday


Tänään kaikki on taas toisin, hyvä fiilis ollut eikä mitään aamukärttyisyyttä pahempaa. Uskon sen johtuvan siitä, että sain nukuttua yöllä (vaikka näinkin painajaisen).

En ole syönyt mitään, 0,33 battery stripped mennyt ja juuri korkkasin pepsimaxin. Ei ole edes oikeasti yhtään nälkä! Varmaan johtuu siitä, että eilen tosiaan vedin Napolitan -pataa ihan liikaa (jäljelle jäi koko padasta jtn 3dl, et siitä voi päätellä..)En oikeastaan tiedä, mikä sai minut tekemään noin. Tuli vain kauhea himo syödä, syödä ja syödä, enkä sitten estänyt itseäni. Nooh, tulipahan koettua tuokin. En oikeasti harrasta usein mitään himomässäys -päiviä, jolloin lähtisi ihan_täysin lapasesta, mutta tuo oli kyllä sellainen. Ei mikään järki laita ihmistä syömään jtn 7 näkkäriä voilla ja sen jälkeen niin hitosti napolitan -pataa! Maha olikin sen jälkeä oikeasti aivan halkeamispisteessä ja teki pahaakin olla niin täynnä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis jne. :D

Tuosta painajaisesta sen verran, että olikin harvinainen painajainen, sillä siinä Herra X löysi toisen naisen ja jätti minut lopuksi. Koskaan en hänestä ole nähnyt tälläistä unta, missä hän puhui minulle erittäin hirveitä asioita(varsinkin, kun jätti minut)ja kihnasi toisen naisen kimpussa. Muistan myös, että hakkasin kyseistä ämmää ihan kunnolla, kun vokotteli miestäni. Varmaan juontaa juurensa siitä, kun eilen ajattelin ohimennen mitä tekisinkään ilman häntä.


Voisin paljastaa Herra X:stä ja suhteestamme pari asiaa. Kaikkein shokeeraavin asia ensiksi, olen häntä 12 vuotta nuorempi ja kuten tiedämme, olen vähän alle 18v. En pidä itse tuota minään isona asiana, koska miehet eivät koskaan aikuistu (=tämä ollaan niin nähty) eikä hän odota minulta liikoja, kuten painostaisi tekemään mukuloita tms, vaikka onhan hän itse jo siinä iässä, missä yleensä (=inhoan yhteiskunnan standardeja) sellaisia tehdään. Olemme seurustelleet 2,5v ja ylä- ja alamäkiä on ollut. Lähinnä minä olen "hieman" törttöillyt. Älkääkä pliis tulko sanomaan, että "OMG, KUINKA VANHA JÄTKÄ", minä kyllä ymmärrän ikäeromme erittäin hyvin ja sille nyt ei voi mitään. Minä rakastan häntä ja sillä sipuli.

Otin muuten oikeudekseni olla menemättä huomenna sille yhdelle vaivaiselle aamutunnille ja pidentämään viikonloppuni 3 -päiväiseksi, joten AH, viikonloppu alkoi<3

2. syyskuuta 2009

Because you're worth it


Eli loppuviikko kunnon syömättömyyttä, koska tänään vedin överiksi, tyhmätyhmätyhmä minä!


TORSTAI
• EI MTN KIINTEÄTÄ, vesi/pepsimax & battery stripped(rajoitetusti)(alle 100kcal)

PERJANTAI
• MAX 200kcal!


LAUANTAI
• EI MTN KIINTEÄTÄ, vesi/pepsimax & battery stripped(rajoitetusti)(alle 100kcal)


SUNNUNTAI
• MAX 200kcal!


Jos, ei vaan KUN noudatan tätä orjallisesti laskennallisesti painoni tästä överipäivästä huolimatta laskisi n. 1,4kg!

Nothing to say


Taas on ollut oikeasti ihan hirveä päivä. Viime yönä en saanut mitenkään unta ja pyörein vaan sängyssä tuskastuneena. Ei ollut nälkä, mutta heikotti kauheasti ja tunsin itseni niin heikoksi, mikä vaikeutti jostain syystä nukkumista. Siinä puoli kahden maissa kai nukahdin ja herätys seitsemältä, jee. Aivan nukuksissa ja vieläkin heikottaen pakotin itseni kouluun ja lähestulkoon nukuin pystyyn fysiikan tunnilla. Oli pakko mennä syömään, niin heikko olo oli. En nyt mitään jätti-isoa annosta ruokaa vetänyt, mutta liikaa kumminkin. Nuo lähes syömättömyys -päivät ei vissiin ole tehty meikäläiselle. Tulipahan jälkeenpäin mieleen, että olisin välttynyt syömästä kouluruokaa jos olisin ennen kouluun lähtöä syönyt yhden 48kcal jogurtin! Arse sentään, miten voi ollakin niin aasi.

Laihdutus on muuten paljon helpompaa itsevihan kourissa. Silloin kieltää itseltään syömiset, jotta tuntisi olonsa paremmaksi ja onnistujaksi, mutta jos hippasenkin on tyytyväinen itseensä niin luisuu homma heti käsistä. Eihän sen niin kuuluisi olla? Niinhän se silti menee, ainakin minun kohdallani. Täytyy aina muistutukseksi puristella läskejäni ja ahtautua kokoa liian pieneen mekkoon tms, jotta muistan olevani oikeasti aikamoinen läski. Mulla meinaan on kohtuu vääristynyt omakuva, miellän itseni laihemmaksi mitä olen. Jännä juttu sekin, kuvista sitten tajuaa kuinka karu todellisuus oikeasti on :D



Ääh, vieläkin nukuttaa ja tahtoisin hakea battery strippedin kaupasta, mutta siinäkin on kaloreita ja en haluaisi tänään enään yhtään kaloria sisääni. Täytyy vaan juoda vettä ja ehkä pepsi maxia voisi hakea (jos jaksaa).

Ja huomenna taas kärsimys(lukio)päivä.. Sekään ei yhtään innosta. Täytyisi lukea ruotsin sanakokeeseen, mutta vihaan ruotsia. Tekisi vain mieli hautautua peiton alle ja soittaa terkkarille (taas), että olen kipeänä. Sitten ei tarvitsisi tehdä typeriä läksyjä saati sitten raahautua ihmisten ilmoille. Onneksi viikko on lähes ohi, enään huominen ja sitten perjantaina se yksi tunti ja sen jälkeen, I'M FREE!

Viikonlopusta en taaskaan tiedä miten tehdään, tuleeko Herra X tälläkertaa tänne, vai menenkö taas sinne. Saas nähdä.. luulen vähän, että minä joudun taas liikuttamaan arseani sinnepäin. Viikonloput menevät niin nopeasti aina, että tuntuu kuin sitä ei olisi ollutkaan. Ihan pyllystä. Joku saisi kyllä tuoda uudistuksena 4 -päiväisen viikonlopun!

Kouluruokamättö:
-vihersalaattia jtn 2dl?
-kinkkukiusausta 0,5-1dl
-JÄLKKÄRIKSI -.- jtn marjavaahtoa pieni köntsä

Kaloreita en tiedä, enkä luota kiloklubiin, joka sanoisi kaloreiksi jtn 320, ihan varmasti vähintään 400kcal!

Edit. päivä meni totaaaalisen penkin alle, syötynä ties mitä ja halkean. Nyt täytyy miettiä joku ruokasuunnitelma, jotta huomisesta alkaen pysyisin taas täysin ruodussa ilman tälläisiä totaalirepsahduksia. Jäätävä morkkis, vittu!

1. syyskuuta 2009

Koulu = nöyryytysten näyttämö


Oi että! Tuli niiiiin ala-aste tänään mieleen lukion psykologian tunnilla! Minulla ei ole ketään "kaveri kaveria" tuolta tunnilta ja kaikki ovat vain puoltuttuja tai täysin tuntemattomia. Tunnen oloni muutenkin pienessä luokassa ahdistuneeksi saati sitten olla siellä "yksin". Kuitenkin tämä tapahtuma oli taas jotain niin järkyttävää.. Monisteet kiersivät luokassa ja minä viimisenä saamassa niitä, vaikka istuin etupenkissä. Noh, siinä sitten odottelin, että tuleeko se nippu sieltä ikinä vai ei ja sitten ala-asteen lähes best friend kysyy "Nimi, onko sulla tää lappu jo? Samalla se ojentaa sen lapun hymyillen mulle ja siis jotenkin mä tunsin itteni niin alhaseksi ja muitten alapuolella olevaksi, kun ketään muu ei olisi tuonut sitä mulle tai edes kysynyt onko mulla sitä jo. Posket punehtuivat hiukan ja perusilme kasvoilla sanoin vain "tack". Normaalisti olisin hymyillyt takaisin ja kiittänyt kunnolla, mutta tilanteen nolous teki musta ihan patsaan ja nyt sekin hävettää. Sen jälkeen koko lopputunnin olo oli semmonen, et kaikki vaan katto mua silleen "Tommonen läski kaveriton tyyppi.. näyttääpäs se epävarmalta ja säälittävältä tossa raapustellessaan vihkoonsa täyttä schaissea." JNE.

Tuo ala-asteen lähes best friend on nykyään ihan vaan tuttu, tiet erosivat kun muutin toiseen kaupunkiin, mutta nyt taas samoilla tunneilla. Alemmuuskompleksi jo hänestäkin, aina hän on ollut se alipainoinen (!!!) ja kaikki suorastaan jumaloivat häntä, koska hän on niin iloinen ja mukava kaikille. Huoh.. ollappa samallainen. Joskus tuntuu, että olen vain katkeroitunut ikuinen läski, joka voivottelee samoja asioita vuodesta toiseen tekemättä niille mitään.



Noh, nyt teen ainakin asialle jotain, vaikka en alipainoiseksi nyt tahtoisikaan. Ärsyttää tällähetkellä myös se, että olen pienestä pitäen ollut kohtuu hyvä kirjoittamaan aineita ja kaikenlaisia matskuja, mutta blogitekstini tuntuvat aina olevan ihan sekaisin ja vaikea selkoisia. Ärsyttää, kun en vaan osaa. Tänään on ärsytyspäivä omasta huonoudesta ja läskeistä jne jne angst ANGST.

Onneksi sentään syömiset TÄHÄN SAAKKA ovat menneet hyvin (näkee nyt mitä vedän angstailun kourissani -.-):
-Läkerol dark -salmiakkipastillit (32,2kcal)
-Lämmin kuppi, suurustettu kanakeitto (85kcal)
-tee makeutusaineella (6kcal)

=123kcal(!!!) WUHUU

Tärkeä asia jäi taas käsittelemättä, nimittäin pimppilääkäri! Se oli kamalaa, mulla oli nuori naislääkäri ja terkkarikin oli jostain syystä kyyläämässä siellä ja olin ihan_paniikissa. Toimenpide sinänsä ei ole hirveä, ei sattunut tai mitään, mutta siis se toisen ihmisen edessä levittely on jotain niin traumaattista ettei tosikaan! Mun ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen koko sen ajan, kun jouduin siinä olemaan, sillä niin kamalalta musta tuntui olla täysin "nähtävillä". Onneksi se on nyt ohi ja seuraavan kerran vissiin kahden vuoden päästä, huh.

Nukkumatti heitti unihiekat vääriin aukkoihin?

Ei meinaan ainakaan simmuihin lentänyt unihiekkaa. Väsyttää kyllä armottomasti, mutta en saa unta, koska veivaan päässäni yhä uudelleen ja uudelleen seuraavan jakson työssäoppimispaikan hakua. Stressaa jo valmiiksi sen haku ja muutenkin koko jakso.. En tiedä miten pärjään jossakin kaupassa..

Toinen hereillä pitäjä on aamuinen papa.. Ei tahdo! Pakko kuitenkin mennä, koska täytyy saada resepti uusittua. Pelottaa sekin jo etukäteen ihan hirveästi. Inhottaa myöskin ajatus, että se lääkäri punnitsee minut luultavasti, enkä haluaisi tietää kuinka väärässä vaakani on.

Pah, pakko yrittää vielä sitä nukkumista, että jaksaa huomenna tehdä englannin sanakokeen ja psykologian testin (mihin kumpaakaan en ole jaksanut lukea) :) Hell yeah. Ei mene kovin vahvasti, ei.