27. helmikuuta 2010

Elämä jatkuu


Krapulasta ollaan päästy, jäljelle on ainoastaan jäänyt turkasen kipeät lihakset. Täytyy myöntää, että oli kiva pitkästä aikaa juoda ja pitää hauskaa. Eka kerta tämän vuoden puolella. Illan mittaa tuli juotua n. 5kaljaa, 3 siideriä ja pari mietoa viinapaukkua. Oltiin pienellä porukalla kaverin luona ja juotiin aamukymmeneen saakka, olin kohtalaisen pöllyissä. Kaikki muut lähtivät silloin aamulla, mutta minä jäin kämpän omistajan (kaveri mies) kanssa sinne. En muista paljoakaan aamusta, mutta se kaverini kuitenkin raahasi minut jotenkin makuuhuoneeseen, koska olin sammunut sohvalle. Sieltä sitten heräsin kolmen tunnin kuluttua ja olin kys. kaverini kainalossa. Hämmentävää. Ollaan tunnettu ~5 vuotta, ja koskaan ei olla suudeltu tms. Ihan kaveripohjalla siis. Eikä me oikeastaan hirveän läheisiä olla, mitä nyt ollaan n. vuoden sisällä lähennytty huomattavasti. Hänen kainalossa oli niin selittämättömän turvallinen ja hyvä olo. Nyt en tiedä sitten, mitä hän miettii.. Haluaako olla kaveri vai jotain muuta. En tiedä mitä ajatella tästä itsekkään. Lähekkäin nukkuminen kyllä lähensi meitä. Hän on ennekin kyllä avautunut minulle asioista, joita hän ei kenelle vain kerro. Luultavasti hän pitää minua vain hyvänä kaverina, that's it. Kaverina, jolle voi avautua luotettavasti ilman, että porukkamme muut osapuolet saavat tiedon niistä asioista. Herättyämme oli ihan normaali olo krapulaa lukuunottamatta ja hänkin käyttäytyi ihan luontevasti. Ihan kuin se olisi täysin normaalia, että nukuimme lähekkäin ja hän oli ottanut minut kainaloonsa. Soooo weird.

Laihdutus ei ole nyt ollut to ja pe kuvioissa, mutta kävin tänään vaa'alla tsekkaamassa ettei paino ole noussut. Eipähän siinä mitään muutosta oikein, hivenen ylöspäin tuli, mutta alle 68kg. Tänään olen ihan laihdutellut, ei ole edes tehnyt mieli ruokaa tai herkkuja. Kohta alkaa maaliskuu ja 3kk jäljellä kesälomaan. Luulen, että olen aika lähellä tavoitettani silloin, jos vain pystyn pitämään tätä tahtia yllä.

Hämmentynyt olotila kaikinpuolin. Ajatus itsestä laihana on abstrakti. Ajatus siitä, että kaverini haluaisi olla jotain muuta kuin kaveri on.. hmm, tyhmä. Kuka nyt minun kanssani haluaisi olla.. En usko tuohon mahdollisuuteen. Hämmentynyt olotila stays on.

Edit. Tajusin äskön erittäin selvästi sen, että ilman tätä blogia olisin varmasti jo seonnut. Nyt pystyn vuodattamaan ajatukseni jonnekin enkä vain vatvo asioita päässäni. Minulla on ihanat lukijat, olen saanut vain ja ainoastaan asiallisia kommentteja ja tsempitystä. Kiitokset teille<3

Ei kommentteja: