Tuntuu kuin olisin elänyt sumussa. Ihmisenä, ketä en oikeasti ole. Esittänyt, yrittänyt olla jotain muuta kuin olen. Voi miksi? Olen tuhlannut arvokkaita hetkiä liikaa. Kuuntelen pitkästä aikaa musiikkia kuulokkeista ja muistoistani palaa osa rytinällä takaisin. Kuinka ihanaa onkaan kuunnella kuulokkeilla, ah. Pääsee enemmän "mukaan" musiikkiin, eläytyy paremmin. Nyt harmittaa tämä identiteetin haku monien mutkien kautta, alan pikkuhiljaa tietämään ketä olen ja minne kuulun. Musiikki on orgastista. Miten hukkasinkin näin pahasti itseni? Rakastan olla villi kapinallinen teini. Mustiinpukeutuva angstinen gootti. Kalpea kuin kuu. Haluan pitkät hiukseni takaisin, minulla on syvä ikävä niitä. Suorastaan raastava, katselen kuvia niistä ajoista ja tekisi mieli itkeä. Ne olivat niin kauniit. Kasvattelen kokoajan näitä, mutta edistystä ei tunnu tapahtuvan..
Rakastanrakastanrakastan musiikkia. Sen avulla löysin uudestaan erittäin ison palan itseäni, joka oli hukassa. Ei ihme, että on ahdistanut ja jossain välissä jopa masentanut, kun on niin hukassa. Fiilikseni on nyt mahtava eikä ketään voi viedä sitä minulta. Olen OMA itseni!
Lacrimosa - The Phantom Of The Opera
Descargar The Art of Final Fantasy IX Libro PDF gratuito
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti