Eilinen lähti lapasista, tämä on niin tätä. En edes keksi mitään selitystä, sellaista ei löydy. En tiedä kaloreista eikä voisi paljoa kiinnostaakkaan. En ole laskenut viikkoisinkaan enään kaloreita, menee paljon paremmin ilman. Paitsi nyt ehkä olisi syytä, kun paino ei tipu.. Ei, en silti ala siihen. En vain jaksa sitä nyhertämistä.
Tänään kevyemmillä eväillä ja viikonloppunakin ollaan sitten siivosti. JOS joskus tämä elopaino suvaitsisi pienetä taas. Muutin helmikuun tavoitettakin, enään se ei ole "alle 68 kilon", vaan päästä edes siihen 68kiloon. Juuri nyt nimittäin pienikin laihtuminen tuntuu epärealistiselta toiveelta. Junnaan vain paikoillani. Ärsyttävää.
Tosiaan, hain koulun jälkeen paketin postista, jossa oli uusi kesätakki. Sovitin sitä ja se on ihana. Ja aivan hitusen liian tiukka. Kyllä se nyt kiinni meni jne, mutta tiedän sen näyttävän niiiiin paljon paremmalta, jos (kun) laihdun n. 3-5kiloa. Joten on aivan pakko laihtua sen verran kesäksi, muuten ei hyvä heilu. Yritän hakea tuosta motivaatiota vaikka sitten ihan väkisin.
En tiedä miksei nyt vaan jaksa miettiä laihduttamista. Tai jaksaa, mutta tulee vain epätoivoinen olo ja ajatus etten koskaan tule laihtumaan tästä enempää, olen ikuinen rasvapallero. Plääh. Toivon niiiin hartaasti, että viikonlopun jälkeen painoni olisi laskenut, jos ei ole, en pysty takaamaan mitä sitten teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti