73!

Wuhuu, 73kg! En malta odottaa, että näen taas kutosella alkavia lukuja!!!

Ja tänään viikonlopun viettoon! Hyvää viikonloppua kaikille!! See ya.

3-

Tänään on ollut kiva päivä lukuunottamatta kännykän kotiin unohtumista kouluun lähtiessä sekä sitä tosi asiaa, että jännitin 8.00-12.30 esitelmääni niin paljon ettei yrjöäminen ollut kaukana. Mutta tittidiiii, sain esitelmästäni 3- (amiksen arvosanat 1-3)!!! Ei se minusta nyt niiiiin hyvin mennyt, mutta sain armoa, koska ope tykkää minusta ja jännitin niin paljon. Kuitenkin, olen todella tyytyväinen, että se on nyt ohi. Yksi asia vähemmän stressattava. (Siihenkin olen aika tyytyväinen, että tein 3- arvoisen esitelmän puolessa päivässä ;) )

Huomenna on tooooodella tylsä päivä, menen vain tunniksi kouluun ja sekin vasta 14. Kai voisi käydä samantien palauttamassa nuo esitelmäkirjat ja ehkä ottaa myöskin tilalle jtn hyvää luettavaa? Odotan ihan himona viikonloppua.. Pääsee kullan kainaloon nukkumaan ja kaikkea ihanaa <3 Minulle on muodostunut ihan ongelma yksinnukkumisesta.. En vain saa silloin unta ja pyörin hirveästi. Kestää monta tuntia ennen kuin nukahtaa.

Ja the main thing, syömiset ovat menneet mallikkaasti! Meinaan taas perjantaina käydä vaa'alla, jotta en vahingossakaan lipsahtaisi viikonloppuna suuriin mässäyksiin. Täytyy pitää itsensä maanpinnalla nääs. Olen nyt mennyt kohtuu pienillä kaloreilla ja ajattelin, että saan perjantaina jotain hyvää syödä (kohtuullisesti, tyyliin pätkis). Olen miettinyt kuumeisesti mitä tahtoisin ostaa, mutta enpä tiedä.. Katsoo nyt mitä vaaka sanoo perjantai aamuna, voi nimittäin olla ettei sen luvun näkemisen jälkeen paljoa tee mieli mässätä yhtään mitään.

We'll see..

New monday

Jep, tuntuu ihan maanantailta vieläkin. Herääminen oli vaikeaa, koska tiesin meneväni vain yhdelle tunnille. Raahauduttuani koululle, otettiin nimet ja päästiin pois.. Ei olisi kannattanut raahautua. Sen jälkeen kirjastolle etsimään HUOMISEEN tekemättömään esitelmään aineistoa ja onneksi löysinkin jotain käyttökelpoista. Siihen lisäksi parit wikipedian tiedot, niin johan on mahtava PowerPoint -esitelmä kasassa!

Tuo esitelmän pito jännittää ihan järkyttävästi. Olen ensimmäinen (meidän luokalta tulee silti ehkä joku 4 esitelmää, muut eivät jaksa vaivautua.. noh, eipähän pääse kurssilta läpi.) ja olen ihan paniikissa! Ope antoi ohjeita ja se pitäisi pitää "seminaari" -tyylisesti, enkä osaa tai halua. Vihaan esiintyä edessä.

Oli sentään jotain hyötyä tuosta koulu- ja kirjastoreissusta, matkan varrella on pieni kauppa, josta hain läkeroleja pahintaan napostelun tarpeeseen.

Asiasta kukkaruukkuun, olen lähiaikoina huomannut paremmin yhden erittäin huonon piirteen itsessäni.. kateuden. Olen sairaalloisen kateellinen laihoille. Eikä edes tarvitse olla kauhean laiha, vaan vähänkin minua laihempi. Tahtoisin niin näyttää, että minäkin pystyn olemaan laiha! Pystyisin pukeutumaan melkein mihin vain ilman, että tarvitsisi miettiä näkyykö makkarat tai miltä näyttää istuessa jne. Tahdon mieltä hiveleviä katseita miehiltä, ja kateellisia mulkoiluja naisilta. Ja vihaan tuota itsessäni. Miksi, miksi ihmeessä tahdon?

Olen kateellinen ja ilkeä attention whore. Jos sekin lähtisi pois minusta kilojen mukana (or not)?

I hate mondays

Koko päivä on mennyt melko sekalaisissa merkeissä.. En osaa sanoa, mitä tunnen. Olen toisaalta raivoissani, tekisi mieli heitellä tavaroita, toisaalta haluaisin itkeä ja mennä nukkumaan ja toisaalta, en oikeastaan edes tunne mitään. Tyhjä olo. Koulujutut stressaa. Tänäänkin tuli miljoona juttua, mitkä täytyvät tehdä tiettyyn aikaan mennessä.. I hate H-A-T-E school.

Pois noin synkistä jutuista, kävin koulun jälkeen kaverin kanssa kaupoissa ja sitten, kun kaveri lähti, menin käymään ruokakaupassa. Harhailin ympäriinsä pelokas ilme kasvoillani ja haalein ostoskoriin turvaruokia. En tiedä, tunsin kokoajan olevani eksyksissä, vaikka olikin tuttu kauppa. Ottaa vaan päähän, kun jonot olivat niin v*tun pitkät, että en päässyt sitten hakemaan sieltä ihmisten välistä Läkeroleja.. Noh, ollaan sitten ilman.

Tosiaan, aamulla kävin vaa'alla ja viisari nousi "enään" 74kiloon saakka. Kaikki turvotukset ja nesteet ovat siis poistuneet keskuudestamme. Vaikka vaaka näytti 3kiloa viime tulokseen verrattuna, en edes ollut iloinen. Olen nähnyt niin monta kertaa nämä samat luvut, että en osaa enää iloita niistä. Jonain päivänä, kun paino näyttää alle 68kg, niin riemu repeää. Oi, se vasta olisikin jotain! Tällä(kin) kertaa tosiaan tuntuu siltä, että sinne asti voisi ehkä päästäkin. Ei sinne nyt mahdotonta matkaa ole, 6 kiloa ja sitten saan taas iloita. Kuulostaapa masentavalta..

Sattuu maha, söin 400g kukkakaalia raakana. Örh.

Lazy weekend

Viikonlopun raportti! Kaikki meni odotusten mukaisesti ja pitäydyin kaalikeitossa ja hapankorpuissa. Tänään kuitenkin keitto haisi oudolta, joten heitin loput pakon edessä menemään.. too bad. Ja jottei tämä laihdutus menisi ihan liian helpoksi, rakas äitiliini oli kiikuttanut huoneeseeni 2 enkelisuklaapatukka -pussia, 1 lakupussin sekä yhden dark after eight -boksin. Nice, saivat paikan muiden jäljellä olevien joulusuklaiden luota laatikoistani. Voin sanoa, että tulee olemaan vaikeata vastustaa varsinkin noita enkelipatukoita heikkoina hetkinä.

Painosta ei haisuakaan.. enkä edes halua tällähetkellä tietää. Minua on yksikertaisesti liikaa ja se tieto riittää minulle hyvin. Ainakin hetken aikaa.

Nyt jatkuu lazy sunday blogeissa surffaillen ja mahdollisesti myöhemmin sinkkuelämää -jaksoihin uppoutuen! :) (tietysti ilman herkkuja!)

In need of pills?

Tänään taas hyvä päivä syömisten kannalta. Tulin vasta miehen luota ja paljoa mitään en ole suuhuni tunkenut. Pitäisi kyllä tästä lähin muistaa ettei kannata syödä sokerittomia lakritseja (tai ylipäätään sokerittomia karkkeja), jos tiedossa on yhtään sosiaalista elämää. Mukavasti kehittää kaasuja, tiedättehän.

Päivän postauksen kuva on niin ihana. Tahdon myös litteän mahan! Sitten minulla on myös aika 'teini' haave. Jos saan mahani siedettävään kuntoon joskus alle 30v (miksei myöhemminkin jos vaan haluttaa), haluan ehkä ottaa itselleni napalävistyksen. Kaikilla ala-asteen 'kovilla muijilla' oli sellainen ja en tiedä, miellän ne aika naisellisiksi. Huonoja paranemaan jne, mutta rohkea rokan syö?

Laihtumiseen olen liittänyt päässäni voimakkaasti light energiajuomat. En tiedä miksi, mutta aina kun laihdutan, kaupasta lähtee useasti mukaan 0,33l battery stripped. Se on vaan niin kamalan hyvää.. (ja kallista, plääh). Normaalisti en juo energiajuomia usein, mutta tällä viikolla on tullut juotua jo kolme! Sentään en polta enää vakituisesti, niin säästyy sitten rahaa näinkin turhaan asiaan kuin energiajuomat..


Olen myös pyöritellyt mielessä sellaista asiaa kuin laihdutuspillerit. Nehän on varmaan lähes 99,9% huuhaata, mutta toimiiko joku edes minimaalisesti? Vaikka olenkin hyvin skeptinen näiden suhteen.. yleensä jos ihminen huomaa 'tuloksia', niin lopulta se on tutkittaessa vain plasebo -efektiä (tähän kategoriaan ei kuulu mm. reductil jne. reseptillä saatavat lääkkeet). Laihdutustuotteista Allia en tahdo kokeilla, maksaakin niin jumalattomasti verrattuna hyötyyn. Tarkoitan näillä laihdutuspillereillä nyt enimmäkseenkin jtn ananaskapseleita tai Tohtori Tolosen CLA Plus -kapseleita ja sen semmoisia, jotka löytyvät kaupan luontaistuote puolelta. Joskus ammoisina aikoina olen kokeillut kromitabletteja makeanhimoon, mutta en muistaisi, että minun himojani olisi hillittynyt erityisemmin. Onko jollain kokemusta jostain tuotteesta, jotka olisivat ehkä saattaneet toimiakin?

Tuskin silti muistaisin edes mitään pillereitä ottaa, niin huono muisti. Ainoa pilleri, jonka muistan on e-pilleri ja senkin sen takia, koska kännykässä hälytys varmuuden vuoksi, jossen sitä itse muista (alkanut juurtumaan kyllä aika hyvin kalloon 2,5 vuodessa).


Ja jesh, huomenna alkaa viikonloppu ja pääsee syömään kaalikeittoa! :) (Joudun myös tuomaan miehelleni kaupungista rullakebabin tullessani ja sitten katsoa, kun se mussuttaa sitä. Onneksi en nyt NIIIIN paljoa tykkää kebabista :p)

PS. Tosiaan viikonloppuna ei tule postauksia, taino sunnuntaina ehkä. En halua, että mies tietää blogistani.

Lokoisa loppiainen

Tänään on taas ollut erikoisen hyvä päivä, tein kaalikeiton valmiiksi ja olen vain surffaillut netissä. Motivaatiota löytyy taas enkä ole (vielä) ainakaan sortunut yhteenkään herkkuun! Oh jea, olen pääsemässä taas kiinni laihdutuksen makuun.

Ajattelin tänään kirjoittaa hieman vaa'alla käymisestä. Se on asia, jota monet karttavat viimeiseen asti ja sitten taas toiset hyppivät sen päällä jopa kaksikin (ellei enemmän) kertaa päivässä. Itselläni on viharakkaus -suhde vaakaani. Omistan erittäin vanhan ja toivottavasti myös viisaan mittarivaa'an, joka lojuu huoneessani meikkipakkini alla, kun en itse sillä ole. Laihduttaessa pyrin kyläilemään sen päällä kerran viikossa, jotta en alkaisi ihan maaniseksi. Laihduttajista melko moni käy kerran viikossa, se on lähes standardi laihdutuspiireissä (poikkeuksena anat, jotka harrastavat joka päivä monta kertaa ramppaamista näin karkeasti yleistäen). Tällähetkellä en kummiskaan tiedä, milloin nousen sen päälle uudestaan, sillä en HALUA nähdä viisarin nousevan ties mihin asti. Odottelen jonkin aikaa kunnes tuntuu siltä, että viisari voisi näyttää hieman mukavempia lukuja, eikä päivä menisi pilalle heti aamusta.

Se on jännä, miten ihmiseen voikin vaikuttaa niin paljon yksi pieni asia, kuten painonsa lukeminen vaa'asta. Se saa joskus leijailemaan taivaissa huumaavan iloisessa mielentilassa ja sitten joskus taas se saa ihmisen täysin masentumaan ja voi vaikuttaa monta päivääkin mielialaan. Senpä takia minulle on syntynyt pieni 'vaakapelko' eli kun tiedän tuloksen olevan plussaa/muuten vain hirvittävä, en astu sen päälle, mikä taas johtaa näihin 3kk mässyputkiin ja painonsa kieltämiseen. Ihmismieli on hiukan tyhmä. Tietää lihonneensa, mutta ei halua käydä todistamassa sitä vaa'alla, joten niin sitä faktaa ei ole kiveen kaiverrettu ja sitten ajattelee, että ehkä ei olekkaan lihonnut, vaikka tietääkin sen tosiasian päässään.

Tästä lähtien voisi siis käydä säännöllisesti (vaikka ei laihduttaisikaan) 'todistamassa' painonsa vaa'alla, ettei pääsisi käymään hassusti ja paino yllättämään.

Chocolateholic

Ihan kauhea motivaation puute iski yhtäkkiä. Vaikka näytän tällähetkellä valaalta, niin en siltikään meinaa saada itsestäni mitään irti. Söin sitten taas pari konvehtia ja irttaria, kun kerran pöydällä tarjolla olivat. Ei sinänsä vaikuttanut päivän kaloreihin niiiiiin merkittävästi, mutta en halua jatkaa tätä jatkuvaa nannan syömistä, vaan tahdon siitä kunnolla eroon!

Vaihtoehto 1. Heitä roskiin kaikki: Not working, asun vielä vanhemmilla, enkä niitä niin vain voi nakella menemään.

Vaihtoehto 2. Kehitä itsekuria ja taistele herkkujen houkutuksia vastaan: Not working!!!

Onko mitään vinkkejä kellään miten päästä aivan hirvittävästä herkkujen himosta?

Kokeiltuna on mm. jatkuva veden juonti (=maha täyttyy), se tekniikka missä odotetaan himojen menevän ohi jossain tietyssä ajassa tekemällä jtn muuta, vihannesten rouskuttaminen jne.

Tämä on siis suoranainen ongelma, muuten pystyisin pysymään todella hyvin ruodussa, mutta herkuttelu on jäänyt pahasti päälle, enkä keksi miten saisin kierteen pysäytettyä. Pelkään, että päiväni alkavat menemään aina tämän kaavan tyyliin: perusruokia 700kcal --> ohops pari riviä suklaata! --> ei enää kiinnosta kalorit, kun metsään meni jo jokatapauksessa --> mässypossu.

Ehkä joku mansikkarahka voisi auttaa.. mutta himot keskittyvät kyllä lähinnä suklaaseen.. hmm.. apua? Onko paikkoja mihin voivat suklaa-addiktit mennä saamaan apua? Vieroitushoitoja? Vertaistukiryhmiä? :D

Kaikkia eri keinoja motivaation ylläpitämiseksi sekä suklaan korvikkeeksi kaivataan kipeästi!

Tonnikeiju

Kävin aamulla vaa'alla ja voi elämä! Otti hiukan päähän tuijottaa lukua 77KG! 77?! VOI PASKA! Salaa olin toivonut, että olisin painanut max. 75.. oh, crap. Ilmeisesti olen vetänyt nannaa naamaani väh. kuvan kokoisen ammeellisen verran. Ei auta muu kuin ryhtyä hommiin, TAAS.

Tämä menee jo varmaan jonkinlaisen syömishäiriön puolelle, laihdutan putkeen aina n. 3kk pienillä kaloreilla ja sitten taas toiset 3kk vedän napaani mitä lystään ja palaan samoihin lukemiin. Ei mulla kyllä anoreksiaa ole saati sitten bulimiaa, onko jojo -laihdutukselle diagnoosia? Oh, I must be in hell.

Vaikka kuinka yrittäisin laihduttaessa syödä sen 1200kcal/päivä, niin en pysty. Tulokset tulevat silloin niin hitaasti ja turhaudun. Vaikka tiedän hitaan laihdutuksen olevan juuri se avainkeino pysyvään laihtumiseen, mutta mulla ei yksinkertaisesti riitä kärsivällisyys. Eikä asiaa auta myöskään liikkumattomuus, en keksi mitään lajeja mistä nauttisin. Uinti olisi ainoa, mutta hiusvärini takia en voi mennä uimaan paitsi uimalakin kanssa, mutta ne ovat niin kamalia.

Teen huomenna jo kaalikeiton valmiiksi viikonloppua varten ja tänään mahdollisimman pienillä kaloreilla. Eilinen meni hyvin, paitsi illalla herkkulakko petti heti (maailman pahin herkkuperse) ja söin pari karkkia. Yhteensä eilisestä tuli n. 1000kcal luulisin.

Toivottavasti muilla kanssalaihduttajilla ei ole näin kamala vaakapäivä, vaan ihanan kevyt olo pienempiä numeroita katsellessa!

Jeh, häntä koipien välissä takaisin..

Aikaa on kulunut kiitettävästi viime kerrasta ja sen kyllä huomaa. Tämä on tätä jojo -laihduttamisen synkkää puolta, täytyy taas aloittaa alusta. En edes uskalla käydä vaa'alla, koska on niin läski olo ja vaatteetkin kinnaavat. Hurja veikkaukseni on, että kiloja olisi tällähetkellä joulun jäljiltä jopa 76! Ei auta muu, kuin tarttua taas aiheeseen kiinni ja pyrkiä kohti tavoitteitani, vaikka ottaakin aivoon tämä ikuinen kierre.

Kunnon tavoitteita en vielä halua asettaa, katsellaan kilo kerrallaan miten sujuu ja mietitään sitten lisää jos on aihetta. Tänään eka päivä uutta alkua ja lähden liikkeelle herkkulakossa ja pienemmillä sekä terveellisimmillä aterioilla. Viikonlopuksi teen kaalikeiton (syön pelkästään + jtn kasviksia maybe)ja sen jälkeen taas huomio kiinnittyy kaloreihin ja ruuan terveellisyyteen.

Katsotaan miten ämmän käy.