Average wednesday

Tänään oli tosiaan melko keskinkertainen päivä. Ei tapahtunut mitään sen kummempaa, aika vain lipui ja mateli eteenpäin. Koulussa kolmesta tunnista kahdella ei ollut opettajaa ja oli kohtuu tylsää. Tylsä on päivän sana. Iltalukiossa oli ruotsin kirjoitustehtävä, jonka tein päin helvettiä. En osaa muodostaa järkeviä lauseita ruotsiksi, vaikka mikä olisi. Toivottavasti opettaja on armollinen.. Kävin myös tänään tylsyyksissäni vähän kauempana kaupassa, koska lähempää ei saa Pirkka mansikkasorbettia (27kcal/100ml). Ostin sen perjantaita varten herkuksi.

Huomenna on paljon jännempi päivä, koulua 8-16 ja sen jälkeen käymään kotiin, josta viideksi autokoululle teoriatunnille. Pääsen sieltä 19.15 ja siitä suoraan kaupunkiin, jossa odottaa kaverini, joka on noutanut varaamamme leffaliput. Menemme katsomaan Liisa ihmemaassa, tietty. Näytös alkaa varttia vaille kasi ja loppuu n. varttia vaille kymmenen. Eli kotona joskus hieman ennen kymmentä. Tämä tarkoittaa sitä, että jää vain vähän aikaa syömiselle (tai sen ajattelulle). Hyvä homma!

Vielä tänään olisi tehtävä yksi esitelmä valmiiksi, joka täytyy huomenna esittää. Ei millään jaksaisi. Plääh. Eilisen kalorit olivat ~350 ja tänään tulee ~280kcal. Hyvin siis menee, namnam. Nämä 31" farkutkin lököttävät ärsyttävästi, tosin ne ovat saattaneet venyäkin? :D

Loppuun pari kaunista (ja ihanan laihaa) naista!

Normaalimpaa elämää

Paluu arkeen suoritettu mainiosti. Taino mainiosti ja mainiosti, mutta ihan hyvin kuitenkin. Olisi kohtuu paljon kouluhommia tehtävänä, mutta ei onneksi tänään tarvitse vielä. Tosi ihanaa myöskin, kun sataa lunta. NOT! Ottaa hiukan aivoon, kun juuri alkoi ajattelemaan, että kevät tulee sittenkin. Taitaakin tulla uusi jääkausi. Olisin niin iloinen, jos heräisin huomenna ja kaikki lumet olisivat poissa!

Eilen tuli syötyä ~300kcal edestä ja tänään sitten taas alle 500kcal. Se on oikein hyvä raja. Suunnittelin jo viikonlopun ruuatkin, perjantaina himpun alle 500kcal (jos haluan Malacon Truly pussin, muuten n. 300kcal), lauantaina ja sunnuntaina sama 300kcal. Kyllä nuo varmaan vaihtuu vielä, jos teen muutoksia ruokalistaan. Jokatapauksessa alle 500kcal on pysyttävä, that's it.

Tein myöskin päätöksen etten käy vaa'alla vasta kun seuraavana maanantaina. Muutenkin olen rampannut turhan useasti sillä, voisi siirtyä takaisin kerran viikossa punnitukseen, jotta pysyisi järki kädessä (tai vielä parempi, päässä). Kyllä tämä tästä, uskon pääseväni vielä kuukauden tavoitteeseeni. Itseasiassa tuosta tuli mieleeni, löysin koneeltani viimekertaisen (?) laihdutushässäkkäni, josta kävi ilmi, että olen painanut ennenkin 67kg! Joten tämä tarkoittaa sitä etten vieläkään ole uusilla vesillä! Täytyy päästä nopeasti 67 kilon alle. Ottaa muutenkin päähän tuo "uusi" käänne. Luulin jo olevani uusilla vesillä. Noh, jokatapauksessa suunta on alaspäin..

Odotan jo innolla seuraavaa maanantaita ja punnitusta.. Jos jostain kumman syystä paino ei ole vieläkään alle 67kg, sekoan. Sekoan sekoan sekoan, pakko tämän kuukauden aikana jotain edistystä on tapahtua, perkele.

Aurinkoinen maanantai

Nälkä kurnii mahassa ja kello on vasta 20 vaille kymmenen. Jään kotiin täksi päiväksi, minulla on ollut n. viikon ajan jo lämpöä ja siksi toiseksi silmäni ovat vielä mukavan turvonneet ja punaiset kaikesta poraamisesta. Ei kehtaa mennä kouluun. Juon teetä ja olo tuntuu ihan hyvältä. Paremmalta ainakin. Olen itkemisestä ja nukkumattomuudesta ihan poikki, väsyttää hirveästi. Tahtoisin olla mieheni kainalossa ja ottaa päikkärit. Myöskin haluaisin suudella häntä nyt ihan kauheasti. Olisi tarve olla lähellä, kietoutua kuin käärme häneen kiinni. Parisuhteet ovat kyllä vaikeita, ainakin minulle. Olen niin impulsiivinen ihminen ajoittain, että heikompiakin hirvittää. Saatan sanoa tai tehdä asioita, joita kadun myöhemmin syvästi. Nyt kuitenkin tosiaan yritän saada itseni rauhoittumaan ja tajuamaan, mikä oikeasti merkitsee minulle. Sen pitäisi olla helppo tajuta, mutta itselläni on niin suuri menemisvietti, että joskus se merkitsevä asia vain unohtuu kaikessa vauhdissa. Täytyy tosiaan ryhdistäytyä, en edes tykkää niin paljon juhlimisesta. Muutenkin mieheni antaa minun mennä, kunhan en esim. jää yöksi minnekään miespuolisen luo. Jep, tämä minun todellakin tarvitsee painaa mieleen. Nyt pitää hieman aikuistua jo.


Tänään tosiaan taas jatkan kunnolla tätä operaatiota, ilman viinan mukanaan tuomia mässäyksiä. Tahdon päästä maaliskuun tavoitteeseen ja luulen sen olevan vielä mahdollista. Olen kauhean tykästynyt kylkiluihini, tahdon saada ne paremmin näkyviin. Tahdon myöskin litteän mahan ja pienet käsivarret. Alan silti olemaan pikkuhiljaa hivenen tyytyväinenkin itseeni, en tunne kokoajan itseäni kauheaksi norsuksi, mutta todella suuren osaa ajasta silti. Aion kesällä olla laiha, oikeasti. En tiedä mitä syödä tänään, suuria vaikeuksia päättää paljonko söisin ja mitä. Kuitenkin alle 500kcal pysytään, se on yläraja.

Over

Lopetin suhteeni miehen kanssa, se on ohi. Kolme vuotta yhdessäoloa ja marraskuusta asti kihloissa oloa on ohi. Olen niin surullinen, mutta yritän ajatella järjellä. Meillä ei ole samat tulevaisuuden haaveet ja tilannekin on mitä on. Itkemistä en silti saa lopetettua. Tulee olemaan saatanan vaikeata hakea sieltä kamat pois ja nähdä hänet luultavasti viimeisen kerran. Vihaan tätä tuskaa. Vihaan. Haluaisin kuolla. Sattuu niin saatanasti.

Edit. Nyt on maanantai aamu ja viime yö meni poratessa ja vähän väliä herätessä levottomasta unesta. Aina siinä välissä näitä asioita miettiessä ja poratessa. Nyt palattiin yhteen. Olen helpottunut, mutta tiedän, että vaikeammaksi tämä tulee ajan myötä.. Olen myös päättänyt olla parempi tyttöystävä, ei enää ihme ryyppyreissuja tai ylipäätään ihme kapinallisuutta häntä vastaan. En vaan voi sille mitään, että rakastan häntä ihan liikaa, mutta turrun hänen rakkauteensa liian helposti. Eron tullessa hajoan palasiksi ja tajuan kuinka paljon rakastankaan häntä ja mitä menetän. Ihminen on tyhmä. Toivon, että tämä nyt onnistuisi.

Jaahas, että sellanen weekend..

No tottakai se perjantai meni kaverin synttäreiden vietossa. Eipä siinä mitään, en olisi halunnutkaan missata bileitä, mutta sitten koko viikonloppu vietettiin ruuan parissa. Fuck. Eka perjantaina juodaan, lauantaina jäätävä krapula = pakko saada krapulamättöä ja sitten sunnuntaina.. noh, ei ole enään tekosyytä olla laihduttamatta, mutta ei vaan jaksa ajatella kaloreita. Maanantainahan tunnetusti alotetaan uudestaan aina. Viime torstaina vaaka näytti taas 67kiloa, mutta nyt se varmaan on taas jossain muissa luvuissa. Jokatapauksessa, nyt ei ole tulossa hetkeen pileitä, joten voin jatkaa helpommin tätä. Huh.

Siitä perjantaista vielä.. Oli tosiaan sen mun "nukkumisepisodin" kaverin syndet. Kävin hakemassa sille lahjan ja omat juomiseni ja sitten lähettiin porukalla kohti sen kämppää. Olin ainoa nainen koko porukassa, yllättävää. Eipä siinä mitään, juotiin, polteltiin tupakkia parvekkeella ja heitettiin koko ilta väsynyttä läppää. Oli tosi kivaa kieltämättä. Mentiin paikalliseen kapakkaan ja nautiskeltiin vielä parit juomat siellä. Sitten yhtäkkiä porukka liukeni koteihinsa ja lopputuloksena minä kahdestaan kys. nukkumiskaverin kanssa. Voi perse. Olin juonut paljon enkä nyt kauheasti muista mitään enään, mutta muistan erittäin hyvin, kun riisuin itseni alasti ja sitten molemmat olivat alasti ja hän herrasmiesmäisesti yritti sanoa "ei tässä ole mitään järkeä". Eipä se minua estänyt, eikä häntäkään loppujen lopuksi. Heräsin sitten alasti hänen vierestään tällä kertaa ja en tiedä mitä ajatella. Haluan olla vain hänen kaverinsa ja uskon ettei tämä vaikuttanut väleihimme mitenkään, oltiin vain kännissä ja sekoiltiin. Olen mulkku, tämä ei ole eka kerta, kun petän miestäni. En ole koskaan kertonut hänelle, en halua satuttaa häntä. Nyt kuitenkin ajattelin jättää hänet, en voi jatkaa tällä tavalla. Ei tämä ole oikeasti mikään kunnollinen suhde. Täytyisi vain keksiä tapa, joka vähiten loukkaisi häntä.

Että näin. Ei hetkeen alkoholia minulle. Lupaan olla koko seuraavan viikon tiukassa kurissa, joka luultavasti onkin ihan helppoa ilman tuota alkoholia sotkemassa. Puoli kuukautta eikä tippaakaan edistystä, fuckfuck. Täytyy ryhdistäytyä oikeasti.

Saamaton laiskamato

Tänään on ollut jotenkin vetämätön olo, tosi väsynyt. Nukuin päikkäritkin, tosin vain n. 20 minuutin ajan, koska sisko tuli herättämään vahingossa. Jossainhan luki, että päikkärit ovat tehokkaimpia, kun nukkuu vaan 15min. Menikö minulla se 5min yliaikaa vai miksi olin sen jälkeen edelleen kuolemanväsynyt? Who knows.

Edelleen on läskiahdistanut potenssiin miljoona ja näen itsessäni kokoajan lisää ihraa. Ketuttaa myöskin, että paino on nyt 68kg, näyttää vieläkin kiloa enemmän mitä ennen lomailua? Toivon, että mässyily näkyisi tuossa vielä, eikä tuo koko kilo olisi ihraa. En minä omasta mielestäni nyt ihan niiiiin paljoa ylisyönyt, jos kerran n. 7000kcal ylimääräistä = kilo? En varmasti. Pidetään peukut ja varpaat ristissä, jotta tuo kamala kilo häviäisi mahdollisimman nopeasti.

Tämän väsymyksen takia jätin menemättä iltalukioonkin ja olisi vielä ollut sanakoe.. Nooh, en vain pystynyt. Huomennakin on sanakoe ja pitäisi lukea, mutta en kykene. Onneksi sentään enkun sanakoe, helppoa kuin heinänteko. Värjäsin eilen tukkanikin, oli hieman kulahtanut. Nyt on taas ihana punajuuritukka :P Namnam. Koulussakin oli tänään borchkeittoa, maistoin sitä ekaa kertaa elämässäni ja ihan hyvää oli. Olisi kyllä ollut parempaa jos nakit olisi jätetty pois, ne eivät oikein sopineet mukaan. Ajattelin viikonloppuna tehdä minestrokeittoa, se on vähäkalorista ja täyttävää. Ahdistaa viikonloppu jo etukäteen, koska tiedän kaverillani (=sillä kenen kainaloon päädyin nukkumaan jonkin aika sitten) olevan synttärit enkä tiedä voinko välttyä alkoholin käytöltä. Tahtoisin mennä juhlimaan hänen synttäreitään, koska missasin ne viime vuonna ja siellä oli kohtuu kova meininki. Toivottavasti he menisivät baariin, joten en voisi mennä mukaan ja saisin hyvän syyn jäädä pois. Toisaalta en haluaisi jäädä pois.. mutta en voi juodakkaan, koska siitä tulee kauheasti kaloreita. Mikä olisi vähäkalorisin alkoholi? Kuiva valkkari vai kirkas viina?

Toinen vaihtoehto on mennä perjantaina taas suoraan poikaystävälle.. Olen suoraan sanottuna jo kohtalaisen kyllästynyt häneen. Joskus tulee vielä sellaisia "Aah, ihanaa" kohtauksia, mutta nykyään olen lähinnä ärsyyntynyt hänestä. En pidä siitä, kun hän koskettaa. En pidä siitä ettei meillä ole puhuttavaa. En pidä siitä, että hänellä palaa käämit nopeasti. Pidän kuitenkin hänen seurastaan. On turvallista, kun tietää pakopaikan olemassaolon ja siellä odottavan kainalon. Ei kyllä kauhean terve suhde ainakaan minun puoleltani. Taidan olla läheisriippuvainen?

Näin jatkaakseni ärsytyksiäni, minua ärsyttää ihmisten välinpitämätön sanojen raiskaus. Kuten rakkaus. Rakastaa. Tälläkin hetkellä tiedän kaksi uutta pariskuntaa, jotka menivät ykskaks yhteen ekojen treffien jälkeen ja nyt kaikilla neljälle galleriassa "Mä rakastan sua kulta niiiiin paljon, älä irrota musta koskaan <3333333<3<3<". Rakkaus on menettänyt arvonsa sanana. Tekisi mieli boikotoida koko sanaa, koska se on pilattu tuollaisella käytöksellä. Raivostuttavaa teineilyä vaikka kyseessä on päälle parikymppisiä (miesosapuolet).

Ehkä hieman pomppivaa tekstiä, mutta laitetaan väsymyksen piikkiin. Kalorit ~200 tähän mennessä, luultavasti kuitenkin syön vielä jotain pientä. Hyvä päivä syömisten osalta jokatapauksessa.

Edit. Syötynä ~280kcal ja tuli mieleen asia, josta minun piti myös kirjoittaa. Nimittäin kommentoiminen, olen maailman huonoin kommentoimaan toisten postauksia, mutta halusin vain ilmoittaa, että kyllä täällä seurataan päivittäin miten muilla menee :)

Purkaus

Nyt iski kunnon ärsytys päälle. Miksi täytyy olla näin lihava?! En tahdo olla tälläinen valas ja kestää miljoona vuotta laihtua tästä tarpeeksi. En voi ostaa uusia vaatteita jne, koska minähän vittu laihdun ja sitten ne jää isoiksi. Olen niiiiin himo iso norsu ja yhyy! Ottaa päähän myöskin tälläinen parkuminen, itsehän olen syönyt itseni tähän kuntoon.

Mieskään ei ymmärrä minua lainkaan, valittaa heti kun mainitsenkin laihdutuksestani sanallakaan, kuulemma olen nyt jo laiha. HEI HALOO, BMI HÄDINTUSKIN ALLE 25!!! OTTAA AIVOON, kun sen täytyy jauhaa paskaa vaikka tiedän tasantarkkaan, mikä minua peilistä katsoo takaisin ja KUINKA ISO SE ON. Mulkvisti valehtelija se on. Ei halua minun laihtuvan, sillä sitten voisin olla kaunis jopa muidenkin mielestä.

Nyt haluan pitää tämän motivaation yllä, haluan tapella tieni laihuuteen. Miksi hitossa tuo motivaatiokin on niin vaikea asia, se aina hukkuu tilaisuuden tullen. Minun täytyy olla itselleni vihainen ja tuntea inhoa, jotta pystyn tähän. Ammentaa siitä voimaa jatkaa täydellä teholla eteenpäin. Minähän haluan olla laiha ja kaunis, eikö? KYLLÄ, ja joudun myöskin raatamaan perseeni verille sen vuoksi. Täytyy painaa tuo kallooni, ei tule pientä kaunista tyttöä ellen TEE SEN ETEEN JOTAIN. Tai jätä tekemättä, esim. ei enään uusia viikon laihdutuslomia, ne voi unohtaa.

Lukuunottamatta tätä LÄSKIahdistustani eilinen ja tämä päivä ovat menneet hyvin. Eilen ~250kcal ja tänään ~300kcal. Ja nyt te jotka pudistelette päätänne siellä "Tuosta se mässyttely johtuu, kun pienillä kaloreilla mennään!" niin SHUT UP. Näytänpäs teille miten jatketaan alle 500kcal/päivä pari kuukautta. Ei tee edes kauhean tiukkaa kunhan motivaatio on kohdillaan.

Ja nyt täytyy myöntää, että kuulostan ihan sairaalta. Tämä erittäin vähäkalorinen laihdutus on vain se ainoa millä saan kiloja pois. Ja syön vitamiineja jne purkeista. Ja onhan mulla noita satunnaisia yli 1000kcal päiviäkin, jolloin syön hyvin.

Jokatapauksessa, jatkan samaan malliin eikä ketään tai mikään tule minua pysäyttämään. Saatana ei tämä laihdutus voi olla niin vaikeata.

Not dead

Olen pitänyt hieman lomailua laihdutuksesta. Sen kyllä myöskin huomasi tänä aamuna vaa'alla, en kehtaa edes myöntää mitä se näytti. Tästä päivästä tulikin myös ensimmäinen laihdutuksen jatkamispäivä, nyt loppu se lomailu. Luultavasti osa tuosta vaa'an antamasta luvusta on turvotuksia/nesteitä, joten en ole vielä ihan epätoivoinen (=toivossa on hyvä elää :P). Katsotaan josko viikon jälkeen olisi taas suhtkoht kohdillaan.. Sen jälkeen saa alkaa tavoittelemaan tuota maaliskuun tavoitetta, joka saattaakin olla nyt lomailun jälkeen ihan realistinen.

Heti paljon parempi olo fyysisestikin, kun syö hillitysti eikä napostele kokoajan nannaa. En tiedä miksi mm. lomaviikko meni syömisten kanssa kohtuu hyvin verrattuna nyt tuohon edellisviikkoon, jonka lomailin laihdutuksesta. Stressillä voi silti olla asiaa tuon kanssa, mutta ei sitäkään nyt voi syyttää. Kokoajan takaraivossa oli ajatus laihdutuksen jatkamisesta, missään vaiheessa en ajatellut luovuttaa ja siirtyä taas pariksi kuukaudeksi syömään urakalla. Jokin vain naksahti ja sitten meni laihdutus off -asentoon. En laskenut kaloreita, söin vaan. Karkkia, karkkia, sipsiä, juustoa jnejne. Onneksi tulin edes "kohtalaisen" nopeasti tolkkuihini ja uskalsin käydä vaa'alla.

Ärsyttää kyllä tuo lomailu, tässäkin ajassa olisi ehtinyt vähän laihtua, mutta käytin sen mielummin mättöämiseen. Pah ja pöh! Nyt täytyy vaan pysyä vahvana takapakista huolimatta ja katse eteenpäin (helpommin sanottu kuin tehty..).

Ei näin

Jostain hassusta syystä tämä päivä päätyi jumalattomaan mässäykseen. Itsekuri on hukassa, totally. Vituttaa, ottaa aivoon ja maha turvoksissa. Täytyy tehdä kurinpalautustoimenpiteitä.. En saa lipsua laihduttamisesta, en nyt.

Onko kellään mitään extrahyvää keinoa kurinpalautukseen? Mites, oletteko koskaan pitäneet paastopäiviä? Onko järkevää?

Mahtava maaliskuu

Paskaa sataa taivaalta ja sitä rataa. Tulisi jo kunnon kevät ja vettä (+sitä aurinkoakin olisi mukava nähdä).

Onneksi aamulla sain hyviä uutisia vaa'altani: tittididii 67KG! Mahtavaa! Nyt -10 kiloa alusta! Maaliskuun tavoite on sikäli kohtalaisen helppo, nyt kun jäljellä on enää 2kg. Ainakin on lähes 100% varma onnistuneisuusprosentti. Tuo 65kg on vain niin kiva luku, että siihen tähdätään. Kun se on saavutettu, olen jo kohtalaisen lähellä mahdollista lopullista tavoitettani (60kg). Taino, onhan viisikin kiloa paljon tiputettavaa, mutta se ei enään kuulosta niin ylitsepääsemättömältä. Olen aika fiiliksissä nyt.

Saas kyllä nähdä olenko tyytyväinen itseeni tuossa 60 kilossa.. Voi olla, että olen ja voi olla etten.. Paha sanoa, kun en ole koskaan vielä ollut niin laiha. Sen näkee sitten mitä mieltä on peilikuvasta. Kai silti täytyy laihduttaa "varastoon" pari kiloa ettei heti paino nouse yli 60, kun siirtyy normaalimpaan ruokavalioon. Spekulointia..

Ihmeen hyvin ovat kyllä kilot tippuneet, olen todella tyytyväinen. Tästä tämä tahti alkaa pikkuhiljaa hidastua ja sitten kiristelläänkin hermoja.. :)