Voi pientä pää parkaani

Huh huh. Puhuttiin poikaystävän kanssa eläinten lopetuksesta. Samalla hetkellä omaan tajuntaani iski ajatus. Kuinka helppoa se olisikaan luovuttaa leikki kesken ja lopettaa elämänsä. En nyt ajatellut ihan heti ryhtyä toteuttamaan, mutta ajattelin asiaa. Tuli oikein kyyneleet silmiin, kun mietin kuinka helpottava ratkaisu se olisi. Toki tiedän ettei se olisi reilua ketään kohtaan, mutta itselleni se olisi suuri helpotus. Tekisi mieli kirjoittaa tästä lisääkin, mutta en voi, kun tuo istuu tuossa melkein selän takana. Täytyy katsoa, jos joskus myöhemmin.

Eipä tässä muuta, halusin vain ilmoittaa tästä oivalluksestani ja kasvavasta hulluudestani. Way to go, me!