My very own body

Oli pakko tehdä tästä ihan oma postauksensa. Nimittäin.. koin viikonloppuna myös pienen kriisin. Tajusin, että tissini katoavat! Oikeasti.. maha vaan pysyy isona, mutta tissit pienentyvät hyvää vauhtia. Olen tottunut C-kupin kokoisiin tisseihini, mutta luulen joutuvani pian ostamaan uusia B-kupin liivejä. Tämä on niiiiin väärin. Minulla ei ole isoa persettä, maailman isoimpia reisiä, eli toisin sanoen en omista naisille tyypillistä päärynävartaloa. Olen sekasotku, tasapainoton vartalo. Isot käsivarret, leveät hartiat (omasta mielestäni), pienet tissit verrattuna kokooni, iso ylämaha (omenalihavuutta), kohtuu leveä & lättänä arse jne. Ja paikka mistä ensiksi huomaan lihonneeni on SELKÄ. Kyllä, selkä. En tiedä, olen mutantti ja kerään selkääni ihraa. Hyi, se on karseata. Vihaan sitä, kun tissiliivit puristavat ja muodostavat siihen kohtaan kamalan makkaran. Vihaan.

Haluaisiko joku lahjoittaa minulle upean latinoperseen, kivat tissit sekä läskittömän selän? Arvostaisin kovasti.

Eating disorder

Voivoivoi.. Olen luvannut itselleni (ja miehelle) etten laske viikonloppuisin kaloreita ja tänä viikonloppuna "kalorittomuus" ahdisti ja sitten tuli syötyä ja ahdisteltua sen mukaisesti. Lähti homma lapasesta toisin sanoen. Varsinkin tämä päivä on ollut pelkkää mättöämistä, ihan mitä vaan löytyy kaapeista. Eipä tee mieli nousta vaa'alle huamenna.. Joten, siirrän punnituksen tiistai aamulle ja huamenna kurin palautus -päivä. En siltikään usko, että pääsin tämän kuun tavoitteeseen.. vähän jää ainakin vajaaksi. Noh, isompi haaste on sitten tämä helmikuun tavoite.

Otsikko tuli siitä, kun morkkistelin tänään miehelle mitä kaikkea on tullut syötyä ja se sitten tokaisi "Sulla on varmaan syömishäiriö". Jojoiluhäiriö, se minulla on. Muutenkin mies on niiiin huonoa laihdutusseuraa, yököttelee luita jo nyt ja sanoo, että kohta olen liian laiha eikä enään halua minua. Uhkailee hakevansa herkkumunkkeja jne. Tuon takia en meinaa tulevaisuudessa infota hänelle painoani tai pudotettuja kiloja missään yhteydessä, vaan jos hän alkaa sanomaan minun laihtuneen liikaa, voin kuitata sen olankohautuksella ja sanoa ettei vaa'an viisari ole mihinkään liikkunut. Toisaalta olisi sekin kamalaa, jos oma mies oikein kehottaisi laihduttamaan, koska ei pidä niin läskistä. Hyrrhyrr.

Toivottavasti teillä meni viikonloppu paremmassa kontrollissa!

Ps. En hakenut niitä nesteenpoistajia, mutta vieläkin ajatus niistä kutkuttelee..

Winter madness

Huh, mikä sää! Jopa 200 metrin matka tuolla tuiskeessa tuntuu ikuisuudelta.

Haluaisin, että olisi jo ilta. Pääsisi nukkumaan. Ei ole mitään tekemistä ja tahdon jo viikonlopun viettoon.. pois täältä riitelyn keskeltä. En vaan jaksa.. Toisaalta taas tunnen omatunnonpistoksia jättäessäni äitini tänne edes viikonlopuksi yksinään hoitamaan lapsia, kun tosta mulkvisti isäpuolesta auttajaksi ei riitojen aikana ole. En kyllä tajua, miten tämä tilanne tulee joskus selviämään.. tuntuu mahdottomalta ajatuskin siitä.

Sitten vähän creepyä asiaa.. Taino luultavasti tämä on oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta koulussa yhden kaverini luokalla on jätkä, joka tuntuu kyyläävän minua aina. Näen hänet usein koulumatkalla ja koulussa tuijottaa poikkeuksetta. Tänäänkin kiipesin 3. kerrokseen ja näin hänet siinä alhaalla ja hän tuijotti, kun nousin portaita. Sitten, kun häntä ei enää pitäisi näkyä, niin hän siirtyi siten, että näki vielä hetken ajan minut. Tähän on looginenkin selitys, jätkä asuu jossain lähellä minua + on muuten vaan outo tapaus ja tuijottaa kaikkia. Kaverin puheiden mukaan on muutenkin erikoinen tapaus, ei 1,5v aikana ole hankkinut luokalta yhtään kaveria ja on aina hiljaa. Olisi hauska tutustua häneen, jotenkin kiehtova tyyppi (ja jos oikeasti tuijottelee minua, niin aika imartelevaa. En kyllä tajua miksi ketään tuijottaisi, en ole edes kaunis/erikoisen näköinen).

En tiedä ehdinkö postaamaan enään huomenna.. Kerroin miehelleni tästä blogista, mutta en tietenkään sisällöstä, joten viikonloppuisin ei edelleenkään tule postauksia (ainakaan ennen sunnuntaita, jolloin kotiudun). Minulla on muuten hieman likainen ajatus koskien tavoitettani.. tekisi mieli hakea niitä nesteenpoistajia. Ja vain sen takia, että jos olenkin turvoksissa ja sen takia tammikuun tavoite jää "saavuttamatta". Punnituksen pidän maanantai aamuna, vaikka se onkin 1.2. jo, mutta sunnuntai aamuna siihen ei ole mahdollisuutta.

Up and down

Eilinen lähes täydellinen teepäivä teki tehtävänsä ja tänään armollinen vaaka ilmoitti luvun ~71,8kg. Ihan himpun alle 72. Nyt tuntuu jopa hieman realistisemmalta tavoittaa tuo tammikuun tavoite, ei "enää" kuin 800g pudotettavaa. Tosin aikaa on jäljellä vaan 6 päivää, muttamutta.. Ei se niiiin paljoa haittaa, vaikka tavoitteesta jäisinkin esim. 200g vajaaksi, hyvä pudotus tuo viisikin kiloa on. Onneksi omistan tuon epätarkan viisarivaa'an, jotta en totaalisesti sekoa. Tuolla kun ei näy kauhean hyvin pienet painonheittelyt, mistä sekoan. Tyhmää, tiedän.

Vaikka en olekaan luultavasti bikinikunnossa kesällä, odotan silti kesää kuin kuuta nousevaa. Pääsee pihalle kavereitten kanssa, on lämmintä ja ennenkaikkea LOMA! Luultavasti menen kyllä kesätöihin väh. 2 viikoksi, mutta ei se paljoa lomaa syö. Olen niin innoissani! Ainoa huono puoli on se, että se kesä tuntuu olevan kauhean kaukana. Malttamaton luonne, kun olen. Kaikki tänne heti, kiiiiitos!

Varsinkin tämän painon kanssa olen erittäin malttamaton.. jos ei näy edistystä puoleen viikkoon/viikkoon, minusta tulee ihan epätoivoinen. Tulee vaan sellainen olo, että ei kannata vaivautua syömään vähemmän, koska ei se läski kuitenkaan mihinkään katoa. Miten voisi oppia pitkäjänteisyyttä? Btw, sitten kun blogi hiljenee esim. viikoksi putkeen, joku voisi laittaa vihaista kommenttia ja käskeä takaisin sieltä herkkulandiasta. Nimittäin jos menee kauhean reisille, en uskalla tulla kertomaan sitä, vaan siitä lähtee se mässyputki. Tarvitsen jonkun, joka muistuttaa tästä projektista eikä anna sen vaipua unholaan. Se joku minulta on aina ennen puuttunut ja sitten ollaan päädytty taas keräämään kiloja takaisin.

Joten, pyydän teitä sitten potkimaan persuksille, jos alkaa asiat näyttämään huonoilta/teen katoamistempun!

Eipä tässä sen kummempia, pienempi punnitustulos, parempi mieli!

Oh dear!

Jaahas, tänään on kiehtonut tammikuun naistenlehdissä huudatettu aihe. Nimittäin vuoden 2010 bikinikunto! Olen jokseenkin sitä mieltä etten ehdi laihduttamaan tarpeeksi kesää varten ja sepä ottaa päähän. Ja anteeksi nämä viimeaikaiset negatiiviset postaukset, mutta ottaa päähän eikä miehelle voi valittaa (tarpeeksi ainakaan). Tuntuu vaan siltä, että poljen paikallani laihduttamisen kanssa. Kävin tänä aamusti vaa'alla ja se näytti n. 72,8 tms. eli mukamas olisin 300g lihonnut jostain. Ja myöskin tiedän sen faktan, että paino heittelee miten sattuu, mutta ei saisi heitellä ylöspäin yhtään! Kettu viekööt. Tahdon niiiiiiin kovasti päästä tammikuun tavoitteeseen, että oikein itkettää. Kiertelin tänään kaupoissa ja meinasin ostaa nesteenpoistajia, mutta sitten yritin ajatella järkevästi ja takoa päähäni, että ne eivät LAIHDUTA, vaan hetkellisesti poistavat nesteitä, eli en tarvitse niitä. Ja koska minulla olisi nyt KIIRE laihduttaa nuo 1,8kg niin olen pohtinut tätä sitruunapaastoa. Vaikka paaston tarkoitus ei nyt pääasiassa ole laihtuminen, vaan kehon puhdistautuminen, niin kyllä siinä kilotkin karisevat pakostikin. Vähän kyllä tuhoon tuomittu juttu, koska en löydä täältä mistään vaahterapalmusiirappia, plääh. Eikä ehdi mistään tilaamaankaan. Shit.

Mitä sitten keksisi.. Onko jollakin joku extrahyvä nopea laihdutuskikka mielessä? Missä olisi tarkat ohjeet mitä syödä, 2468 toteuttaminen itselle menee aina puihin, kun ei oikein tiedä mitä syödä.

Tahtoo olla laiha, tahtoo olla laiha, tahtoooooooo..

Onse muuten kumma, kun yhdet housut tuntuvat jo löysemmiltä kuin ennen, mutta vaaka vaan nostaa lukemiaan.. Yhteistyökyvytön vanha pässi tuo vaaka.

Blablabla

Tämä on taas niin tätä. To-la, eli kokonaiset kolme päivää olin kiltisti ja taas tänään olen syönyt vähän mitä sattuu. Voi elämän kevät. En kestä. Ei vaan suju sitten yhtään. Täytyy varmaan uusia teepäivä, ei tästä tule lasta eikä paskaa tällämenolla. Argh, mihin se itsekuri taas katosi?! Varmaan söin senkin. Shit.

Nimimerk. Total failure

Tea time folks

Eilinen meni kyllä illemmalla lopullisesti mönkään, kun satuin törmäämään avonaiseen enkelipatukka -pussiin. Oh noes. Eipä siinä sitten mitään.. Sunnuntaista asti on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti, olen sallinut itselleni ruokaa ihan liikaa ja se kostautui punnituksella. Ainoastaan 0,5kg viime perjantai aamusta. Tällä tahdilla en pääse tammikuun tavoitteeseeni, en sitten millään, joten tänään kunnon niskaperse -ote itsestä. Tänään mennään nesteillä, teellä (ilman sokeria) ja mansikkakeitolla (alle 10kcal/dl)luultavasti. Ehkä, EHKÄ jotain iltapalaa, mutta olisi tärkeätä saada tämä onnistumaan, jotta saisi taas kunnon draivin päälle.

Koulussa meni enemmän tai vähemmän tavallisesti, tein yhden tentin ja sain ihan ok pisteet ottaen huomioon sen, että en ole yhdelläkään tunnilla ollut. Ja sitten tapahtui yksi hassu juttu, kun olin menossa kouluun.. Näin yhden kivan opettajani jonkun naisystävän tms. kanssa ja hän huomasi minut ensiksi ja moikkasi tosi iloisesti. Se oli jotenkin tosi hienoa, näki opettajan "luonnossa" ja siksi toiseksi opettaja ei ollut tippaakaan vaivautunut, vaan moikkasi kuten vanha ystävä. Tuli iloiseksi itsekin.

Ja olin oikeassa, nämä ovat maratonmenkat.

Ps. Tuli mieleen, kun mm. facebookissa on sellainen ryhmä kuin, "Olen haavoja täynnä mutten vuoda verta", niin pitäisi perustaa sellainen kuin, "Vuodan verta, mutta minussa ei ole haavoja". Heh heh. Huono läppä.

?!?!?!

Tuo ahteri kuuluu kohta minulle, jos jatkan tätä rataa<3 namnam.

Tänään on ollut suoraan sanoen vitun paska päivä. Söin koulussa ja päätin syödä sitten kotonakin. Myös suklaata. Vituttaa. Särkee pää. Vuodan kuiviin. Vihaan_menkkoja. Olen järkyttävän huonolla tuulella.

Huomenna on pakko käydä vaa'alla, jotta palaisin järkiini ja unohtaisin ylimääräiset ruuat. Eipä oikeastaan sen enempää tästä päivästä, jos kertoisin tarkemmin niin luultavasti kirosanat loppuisivat kesken ennen kuin pääsisin loppuun.

Voi kilinpillu

Otsikosta voi päätellä jo jotain. Ei tämä päivä ole kuitenkaan niin penkin alle mennyt, mutta olen 100% varma, että menkat tekevät minut supernälkäiseksi. Tai sitten tämä nälkä johtuu siitä, että olen herännyt jo yhdeksältä ja tulin kotiin jo ennen 12 eikä kotona ole mitään tekemistä ja sen takia huomaa nälän paremmin. En tiedä, mutta ketuttaa kuitenkin. Olen myöskin edelleen varma, että nämä ovat maratonmenkat. Tekee mieli hieman kiroilla. Päästellä ärräpäitä ja tuulettaa päätään tästä hemmekon elämästä, olen niin saatanan sick and tired!

Ainoa päivän ilostuksen aihe on ollut pohdintani muuttamisesta. Ajattelin, että voisin täysikäisyyteni varjolla muuttaa pois joskus elokuussa. Pois tästä viheliäisestä hullujen huoneesta. En oikein pidä kodistani.. Asun uusioperheessä ja isäpuoleni on mulkvisti ja täällä saa kuunnella noiden riitoja 24/7. Eikä siinä tietenkään kaikki vaan täältä löytyy myös kolme PIENTÄ mukulaa, joten melua on kuin sirkuksessa. Ei ihme, että opiskeluni hieman tökkivät, kun pitäisi saada KESKITTYÄ lukemiseen! Äitini ei haluaisi päästää minua millään pois, varmaan sen takia, että joutuisi sitten ihan "yksin" täällä sekoamaan. Olen kyllä vakaasti päättänyt muuttaa ihan mielenterveytenikin kannalta (vaikka omatuntoani kolkuttaa jättää äitini tänne). Lähes joka sekunti haluan lähteä täältä, tämä on oikea ahdistuksen asuinpesä.

Eipä tässä oikein muuta, läski olo. Paksu, paksumpi, minä. Vittu.

Uusia tavoitteita kohti

Eli tämän hetkinen tavoitepainoni on tuo 60kg. Aikataulusta en vielä tiedä, mutta ajattelin tehdä kuukausittaisia tavoitteita. Se antaa tsemppiä jatkaa, kun jakaa pudotettavat kilot osiin ja saa onnistumisen fiiliksiä. Mitään palkintoja ei tule herumaan, koska tiedän sortuvani herkkuihin ja muihin sen semmoisiin matkan varrella. Eikä ne muutenkaan toimi porkkanana itselleni, en kuitenkaan toteuta palkintojani, vaikka tavoitteeseen pääsisinkin. Se on minulle itselleni palkinto, kun näen itseni pienenevän.

Tammikuun tavoite: -6kg elopainosta.

Tämä tavoite on asetettu hieman myöhään, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. 4 kiloa jo takana, joten eiköhän nuo kaksi vielä lähde. Tämä olisi niin hyvä alkutsemppi, jos onnistuisin!

Voisin samantien julkistaa helmikuun tavoitteen: Päästä alle 68kilon. Kovia tavoitteita ovat, mutta tavoittelemisen arvoisia.

Pieni tilitys tähän väliin: Ärsyttää kaveri, joka luulee itsestään liikoja. Kuvittelee menestyvänsä jossain missikisoissa, jos laihtuu (ei mikään lihava nytkään, mutta sellainen perus). Teki niin mieli sanoa, että naamalla siellä kilpaillaan, joten epäilen. Olen kauhean ilkeä, mutta oikeasti.. Voiko olla noin itserakas? Muutenkin peilailee itseään kokoajan ja on kehumassa. Eikä edes ole kaunis, korkeintaan ihan nätti, siedettävä. Huoh!

Eilinen päivä meni tasauspäiväksi, kaloreita tuli normaalia enemmän. Ei menty silti yli kulutuksen, mutta liikaa kuitenkin. Syytän menkkoja. Täytyyhän sitä jotain syyttää omasta itsekurin puutteesta. En jaksa silti murehtia tuollaista, kun kerran pysyin sentään järkevyyksissä. Söin lähinnä leipää, jogurttia jne. Ja vähän suklaata. Ärsyttää muutenkin menkat, inhottava olo kokoajan. Jostain syystä olen myös varma, että nämä kestävät tyyliin viikon tälläkertaa.. Huoh. Tahtoisin myös päästä käymään vaa'alle, mutta en kyllä mene ennen, kun nämä ovat ohitse! Pienikin plussa synkistää mieltä.

Tänään taas pienemmillä eväillä, jotta nuo kaikki kuusi kiloa saadaan selätettyä!