Over

Lopetin suhteeni miehen kanssa, se on ohi. Kolme vuotta yhdessäoloa ja marraskuusta asti kihloissa oloa on ohi. Olen niin surullinen, mutta yritän ajatella järjellä. Meillä ei ole samat tulevaisuuden haaveet ja tilannekin on mitä on. Itkemistä en silti saa lopetettua. Tulee olemaan saatanan vaikeata hakea sieltä kamat pois ja nähdä hänet luultavasti viimeisen kerran. Vihaan tätä tuskaa. Vihaan. Haluaisin kuolla. Sattuu niin saatanasti.

Edit. Nyt on maanantai aamu ja viime yö meni poratessa ja vähän väliä herätessä levottomasta unesta. Aina siinä välissä näitä asioita miettiessä ja poratessa. Nyt palattiin yhteen. Olen helpottunut, mutta tiedän, että vaikeammaksi tämä tulee ajan myötä.. Olen myös päättänyt olla parempi tyttöystävä, ei enää ihme ryyppyreissuja tai ylipäätään ihme kapinallisuutta häntä vastaan. En vaan voi sille mitään, että rakastan häntä ihan liikaa, mutta turrun hänen rakkauteensa liian helposti. Eron tullessa hajoan palasiksi ja tajuan kuinka paljon rakastankaan häntä ja mitä menetän. Ihminen on tyhmä. Toivon, että tämä nyt onnistuisi.