Nälkä kurnii mahassa ja kello on vasta 20 vaille kymmenen. Jään kotiin täksi päiväksi, minulla on ollut n. viikon ajan jo lämpöä ja siksi toiseksi silmäni ovat vielä mukavan turvonneet ja punaiset kaikesta poraamisesta. Ei kehtaa mennä kouluun. Juon teetä ja olo tuntuu ihan hyvältä. Paremmalta ainakin. Olen itkemisestä ja nukkumattomuudesta ihan poikki, väsyttää hirveästi. Tahtoisin olla mieheni kainalossa ja ottaa päikkärit. Myöskin haluaisin suudella häntä nyt ihan kauheasti. Olisi tarve olla lähellä, kietoutua kuin käärme häneen kiinni. Parisuhteet ovat kyllä vaikeita, ainakin minulle. Olen niin impulsiivinen ihminen ajoittain, että heikompiakin hirvittää. Saatan sanoa tai tehdä asioita, joita kadun myöhemmin syvästi. Nyt kuitenkin tosiaan yritän saada itseni rauhoittumaan ja tajuamaan, mikä oikeasti merkitsee minulle. Sen pitäisi olla helppo tajuta, mutta itselläni on niin suuri menemisvietti, että joskus se merkitsevä asia vain unohtuu kaikessa vauhdissa. Täytyy tosiaan ryhdistäytyä, en edes tykkää niin paljon juhlimisesta. Muutenkin mieheni antaa minun mennä, kunhan en esim. jää yöksi minnekään miespuolisen luo. Jep, tämä minun todellakin tarvitsee painaa mieleen. Nyt pitää hieman aikuistua jo.
Tänään tosiaan taas jatkan kunnolla tätä operaatiota, ilman viinan mukanaan tuomia mässäyksiä. Tahdon päästä maaliskuun tavoitteeseen ja luulen sen olevan vielä mahdollista. Olen kauhean tykästynyt kylkiluihini, tahdon saada ne paremmin näkyviin. Tahdon myöskin litteän mahan ja pienet käsivarret. Alan silti olemaan pikkuhiljaa hivenen tyytyväinenkin itseeni, en tunne kokoajan itseäni kauheaksi norsuksi, mutta todella suuren osaa ajasta silti. Aion kesällä olla laiha, oikeasti. En tiedä mitä syödä tänään, suuria vaikeuksia päättää paljonko söisin ja mitä. Kuitenkin alle 500kcal pysytään, se on yläraja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti