Nyt tulee jos jonkinlaista valitusta. Ensinnäkin, menkat alkoivat. I-n-h-o-a-n niitä erittäin syvästi. Tunnen itseni likaiseksi ja turvonneeksi. Siksi toiseksi, annan itselleni aina sen siivellä luvan syödä herkkuja. Tekosyynä. "Mulla on menkat, tekee mieli suklaata!" Huoh. Toiseksi, nolasin itseni tänään koulussa. Vihaan esiintymistä ja tänään sitten piti pitää yksi juttu edessä ja se otetaan videolle. Okei, mä pystyn esiintymään luokalle, mutta että videoidaan se? NOWAY. Hajosin ihan palasiksi siellä ja voi luoja.. Hävettää. Se täytyy silti myöntää, että sitten kun ne pätkät katsottiin, niin en näyttänytkään ihan NIIIIN hirmuisen kamalalta kuin luulin.
Nyt tappelen itseni kanssa pilatako päivä syömällä liikaa vai ei. Nyt ei vaan millään jaksaisi miettiä näitä juttuja ja tekisi mieli vetää levyllinen suklaata naamariin. Ei oikeasti ole edes mitään syytä tälle, on vain huonompi päivä. Kuten opettajakin sanoi, "sulta loppui usko kesken". Niin, usko taas tänään hukassa. Usko laihempaan minään. Tosin miksi, sillä kävin aamulla vaa'alla kurkkimassa ja olen puolen kilon päässä helmikuun tavoitteestani? Nythän olisi aika tsempata, jotta saavutan sen?
Ehkä se huominen on tämän takana. Tiedän joutuvani syömään hallitsemattomasti kaloreita (ja olen huono arvioimaan ruuasta kaloreita). Ajattelin, että ehkä voisin mennä huomenna kunnon perinteiselle lenkille kuluttamaan vähän extraa, jos liikaa ahdistaa syömiset. Luultavasti olen silti aivan liian laiska lähteäkseni tuonne kylmään ja sitten vain makaan ison mahani kanssa kuin pieni possu itkien lihavuuttani.
Miten estää tämän päivän katastrofi? Hillitä himot? Päästä pois kuvitelmasta, että menkkojen aikana sallitaan päätön syöminen? En tiedä, en todellakaan tiedä.
Edit. Päivä ei paisunut katastrofiksi, kiitos kaverin kanssa olemisen. Huh huh, aika läheltä kylläkin piti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti