Tämä päivä on sujunut yllätys yllätys, kohtuu huonosti. Syytän taas tekemisen puutetta. En nyt järkyttävästi ole syönyt, mutta enemmän mitä ajattelin etukäteen. Nämä päivät ovat vaikeita, kun on vaan kotona tekemättä mitään. Koulussakin pystyy olemaan helposti syömättä siihen neljään saakka, mutta jos on kotona, niin nälkä hiipii jo ennen puolta päivää ja muutenkin tulee rampattua ihan liikaa jääkaapilla. Huominen vielä kotona ja sitten vaihtuukin jakso ja "saa" olla koulussa melkein joka päivä siihen neljään.
Minusta tuntuu taas siltä ettei paino mene mihinkään. Vaatteet eivät tunnu yhtään suuremmilta ympärilläni ja olo on muutenkin kohtuu läski. Ei painon kuulukkaan kokoajan laskea, mutta turhaudun niin helposti. Huomenna sitten vaa'alle ja jostain käsittämättömästä syystä olen varma, että viime tulos oli väärä ja painan huomenna saman verran/enemmän mitä viimeksi. Vaikeaksi motivaation ylläpitämisen tekee myös se etten osaa kuvitella itseäni laihana, koska en koskaan ole ollut. Saati sitten normaalina. Olen hiljaisesti tyytynyt kohtalooni olla isokokoinen. Tämän tiedostaminenkaan ei luo motivaatiota. En tiedä mistä ihmeestä revin itsekuria pysyä ruodussa, jos paino jumittaa eikä tuloksia näy.
Mietein myös viikonlopun repsahduksia ja en voi muuta kuin todeta sen olleen oma mokani. Ostin ihan liikaa ruokaa viikonlopuksi, kun kävin kiireellä kaupassa ja sitten kun kerran sitä oli, niin sitä myös syötiin enemmän. Seuraavana viikonloppuna aion pysyä lujana ja ostaa vain niitä ruokia mitä voin syödä morkkiksetta ja sen verran etten voi vetää övereitä. Ja sitten sitä seuraavana viikonloppuna on vuosipäivän juhlintaa tod.näk. Onneksi sen verran jo suunnitelmat muuttuivat, että mies tekee minulle kotona sushia ja jtn jälkkäriäkin varmaan. Ei sentään kiinalaista. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti