Olen jollain asteella perfektionisti ja tahdon aina olla paras yms. Kilpailuvietti nyt kaikilla ihmisillä on, joillakin heikompi kuin muilla, mutta se kuitenkin löytyy kaikilta. Yksi iso motivaatio minulle on isosiskoni, hän on aina ollut minua laihempi ja nykyään painaa n. 63kg/167cm ja tahdon kerrankin olla häntä laihempi! Vertailen muutenkin jatkuvasti itseäni muihin ja se aiheuttaa pääni sisällä masentavia ajatuksia. Miksen minä voisi olla se, jota katsotaan kateellisena, kun näyttää niin pirun hyvältä pillifarkuissa? Miksen minä voisi olla se ketä aina saisi muut iloiseksi? En tiedä, mutta tahdon muuttua. En halua olla aina se, jota katsotaan anteeksipyytävästi, kun nälvitään lihavia ihmisiä ja sitten tajutaan minun olevan vieressä, "Siis en mä susta puhunut, et sä nyt mikään lihava ole!", no miksi sitten minulta pyydellään anteeksi? Vaikka laihdutus pitäisi pääsääntöisesti tehdä itsensä takia, minä teen muidenkin takia. Tahdon näyttää, että minäkin pystyn olemaan laiha! Tämä voi olla minulle arka paikka, koska tosiaan en muista milloin olen viimeksi ollut normaalipainoinen ja tahdon päästä vihdoin "samalle viivalle" muiden kanssa.
Laihdutuksessa huomaan aina päätyväni tilanteeseen, jossa 600kcal kuulostaa maailmanlopulta, saati sitten 1200kcal. Minunhan piti alunperin ma-pe syödä n. 1200kcal ja vain viikonloppuisin alle 500kcal, mutta nyt jo karmii ajatus 5 päivästä peräkkäin, jolloin vetäisin noin paljon kaloreita. Ei se vaan tunnu "laihdutukselta". Jollain tavalla olen riippuvainen laihdutuksesta, saan siitä aina hyvän olon, kun onnistun, mutta sitten kun edistystä ei tapahdu, jätän leikin kesken ja unohdan kokoasian niin kauaksi aikaa kunnes housut puristavat ilkeästi. Olen laihdutuskierteessä ja tahdon pois siitä! Eikä siihen auta muu kuin pitkäjaksoinen laihduttaminen ja sen jälkeinen painontarkkailu, mutta kun se tuntuu joskus niin vaikealta toteuttaa.
Punnituspäivä oli tosiaan tänään ja edistystä oli tapahtunut, -1,5kg. Paino nyt siis 70,5kg ja kauhea kiirus olisi päästä ekaan tavoitteeseeni. Siihen on vaan 1,6kg ja tahtoisin niiiiiiiin kovasti päästä siihen seuraavaksi maanantaiksi. En keksinyt mitään erityistä suunnitelmaa täksi viikoksi, yritän vaan pitää kalorit n. viidessäsadassa ja kuunnella kroppaani. Minulla on kyllä jo ongelmallinen suhde ruokaan, mutta ei mulle vaan toimi täysin perinteinen hidas laihdutus, olen liian kärsimätön. En silti vieläkään ole mikään "pro ana", vaikka syönkin kohtuu alhaisia kalorimääriä, välttelen mm. liikuntaa kuin ruttoa ja rakastan hyvää ruokaa (mikä tekee joskus laihdutuksesta tuskaa). Tahdon vain aluksi nopeasti tuloksia, jotta jaksaisin vääntää niitä kiloja myöhemmin pois enkä luovuttaisi heti alkuun.
Pakko kyllä tehdä tunnustus tähän lopuksi.. sorruin eilen taas ottamaan punnituspäivän peloissani laksoja.. Lupaan olla ottamatta niitä enään, ei tuo ole tervettä.
Ruokailut:
-koulussa n. 20 maissinjyvää salaatista (27kcal)
-4 dl sokeroimatonta mustikkakeittoa (32kcal)
-3 kunto -näkkäriä, 2 ilman mitään, yksi mätitahnalla (147kcal)
-vitalinea 0%+ mansikka jogurtti (48kcal)
-rainbow kasvissosekeitto (120kcal)
-2 kpl mantelia (12kcal)
=386kcal
Haha, sain muuten tänään viestin äidiltäni.. Rapujuhlat ovat siirretty ei täksi lauantaiksi, vaan sitä seuraavaksi :D Huh huh, mitä säätämistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti