Back to black

Taas kotiuduttu viikonlopun vietosta. Vaikka mitään kummallista ei tapahtunukkaan, niin mieleni sai paljon uutta pohdittavaa. Ruokien kanssa meni ihan jees, ei mitään ylilyöntejä ainakaan, mutta pohdintani ei liity (ihme kyllä) ruokaan sitten yhtään.

Kuten olen kertonut täällä aikaisemmin, mieheni on minua 12 vuotta vanhempi. Olemme aina silloin tällöin puhuneet mm. lapsista, suuremmasta sitoutumisesta ja sen sellaisesta. Mieheni ei kuulemma tule koskaan ikinä haluamaan lasta. Ja se laittoi minut miettimään, että koska minä haluan lapsen joskus tulevaisuudessa (en todellakaan meinaa ihan lähitulevaisuudessa, mutta kummiskin), niin onko tässä suhteessa järkeä? Onko tämä suhde ilman tulevaisuutta? Rakastan häntä paljon ja pidän hänen lähellään olosta, enkä haluaisi erota, mutta onko tämä järkevää ylläpitää suhdetta, josta ei välttämättä tule koskaan saamaan sitä mitä haluaa? Ja onko väärin jatkaa, vaikka on lähes varma eron tulevan tämän takia? I don't know, I'm so confused right now.

En kuitenkaan meinaa mitään radikaalia tehdä, mutta pohdinpa vain. Antaa ajan kulua ja katsotaan sitten myöhemmin? Suoraan sanottuna ei huvittaisi yhtään olla sinkku. Sitten ei ole aina paikkaa minne mennä, kun on lohduton olo eikä syliä mihin nukahtaa. Vihaan muutenkin deittailua, voiko typerämpää olla? Se vie viimeisetkin itsetunnon rippeet ihmiseltä.

Ja sitten tästä pääsemmekin kysymykseen, että haluanko pysyä hänen kanssaan vain sen takia, etten halua/jaksa ryhtyä deittailemaan uusia ja aloittamaan kaiken alusta? Huoh. En tosiaankaan tiedä. Vaikeita asioita nämä parisuhteet..

Ja sitten tuosta otsikosta, minulla on mm. pukeutumisessa kausia. 7-9 luokat olin täysin mustissa ja sitten tähän asti (eli toiselle vuodelle amiksessa) olen käyttänyt mustan lisäksi muitakin värejä ja jättänyt rock -tyylini melkein kokonaan unohduksiin. Kokoajan olen silti kuunnellut samaa raskasta musiikkiani. Nyt on taas aika palata mustaan..Se tuntuu hyvältä. En pidä yhtään itsestäni "taviksena". En halua näyttää vain yhdeltä "veromoda kopiolta", kuin muutkin. En mm. pysty olemaan enään ruskeassa tukassa, se on niin tylsä. Tällähetkellä omistan violetinpunaisen tukan, enkä ole ajatellut ihan hetkeen vaihtaa väriä. Ihanaa pitää taas vaatteita, joissa tuntee olonsa niin kotoisaksi.

Pääasiallisesti tämä on laihdutusblogi, jotenjoten.. Kai pitäisi hypätä taas tiistai aamuna vaa'alle näkemään isoja lukuja. En ole ihan 100% keskittynyt tähän projektiin, mikä on vähän huono homma. Tulee vähän liikaa päiviä, jolloin tulee syötyä ajateltua enemmän jne. Toivon lähestyvän kevään herättävän minut tästä pienestä horrostilasta, jotta olisin kesäksi hieman pienempi.

Relax, take it easy

Eilinen meni huonosti syömisten kanssa. Annoin itseni jännittyneenä vetää naamariini karkkia tuhottomasti. Tai ainakin kulutukseni verran. Eipä siitä sen enempää, aina ei voi onnistua. Tänään on päivä uusi ja hyvin on mennyt. Ruuat pysyneet hyvissä uomissa ja äsken tulin piiiitkästä saunasta. Ihanaa kuoria koko kroppa ja sen jälkeen rasvata se hyväntuoksuisella kosteusvoiteella! <3 Luksusta! Itseään täytyy muistaa helliä, en rehellisesti sanottuna muista milloin viimeksi olisi ollut näin rento olo. Vielä asteen rentouttavampaa tästä teki sen, että koko koti on tyhjä. Hiljaisuutta. Rauhaa. Koko päivän. Ah!

Yleensä olen tässä painossa alkanut lipsumaan herkkujen puolelle takaisin ja sitten, kun kerran lipsuttu, niin laihdutus on sitten jäänyt siihen. Vaikka olen nytkin herkutellut (esim. eilen) niin ajatustapani on muuttumassa. En vedä niin kauheita kilareita, vaan tyynesti (yritän) muistuttaa itselleni ettei yksi päivä voi pilata tätä. Se on vain yksi päivä, seuraavana päivänä sitten paremmin. Olen onnellinen tästä asiasta ja tämä voi olla läpimurto. Minun täytyy ymmärtää ja SISÄISTÄÄ, että laihdutus ei kaadu siihen mässäilyyn, vaan sieltä voi vielä nousta ja jatkaa yhtä tarmokkaana kuin aloittaessakin. Täytyy tulla lukemaan tätä postausta, jos jossain vaiheessa alkaa usko loppumaan :D

Kuten varmaan postauksesta voi päätellä, olen hyvin iloinen ja onnellinen juuri tällä hetkellä. Huomenna alkaa viikonloppu ja saan kellitellä kullan kainalossa. Saan olla ihan täysin oma itseni ja nauttia hyvää sorbettia odottaen kesää. Nyt on hyvä fiilis!

PS. Kuukausi kulunut uudesta aloituksesta! Jeejee!

Suku on pahin

Heräilin n. 20 min sitten. Oli aikamoinen työ, että pystyi nukkumaan täällä melussa noin kauan. I'm the master! Tuli hyvä fiilis, kun uskaltauduin vaa'alle, joka näytti lukua ~70,8kg! Huom. NOIN. Pääsimpäs siis tammikuun tavoitteeseeni, vaikka pelkäsin pahinta! Ou jea!

Kun menin hyväntuulisena ylös, jossain vaiheessa rakas käymään tullut siskoni lohkaisi "Nii, et sä kyl ookka puntaril hetkeen käyny" ja virnisti. Viuuuuuuu, siinä meni se hyväntuulisuus. Pidän siskostani kyllä, naljailu kuuluu tapoihimme, mutta tuo kyllä osui ja upposi. Meillä on aina kilpailua painossa, vaikkakin olen aina se painavampi. Tuo naljaisu saattoi hyväntuulen viedessään luoda vähän lisää motivaatiota. Thanks, sys!

Nyt aloittelen päivää kupilla valkoista teetä ja pohdin syvällisiä asioita. Eli menenkö kauppaan hakemaan Läkeroleja vai en. Deep.

Nobody to blame

Tämä päivä on sujunut yllätys yllätys, kohtuu huonosti. Syytän taas tekemisen puutetta. En nyt järkyttävästi ole syönyt, mutta enemmän mitä ajattelin etukäteen. Nämä päivät ovat vaikeita, kun on vaan kotona tekemättä mitään. Koulussakin pystyy olemaan helposti syömättä siihen neljään saakka, mutta jos on kotona, niin nälkä hiipii jo ennen puolta päivää ja muutenkin tulee rampattua ihan liikaa jääkaapilla. Huominen vielä kotona ja sitten vaihtuukin jakso ja "saa" olla koulussa melkein joka päivä siihen neljään.

Minusta tuntuu taas siltä ettei paino mene mihinkään. Vaatteet eivät tunnu yhtään suuremmilta ympärilläni ja olo on muutenkin kohtuu läski. Ei painon kuulukkaan kokoajan laskea, mutta turhaudun niin helposti. Huomenna sitten vaa'alle ja jostain käsittämättömästä syystä olen varma, että viime tulos oli väärä ja painan huomenna saman verran/enemmän mitä viimeksi. Vaikeaksi motivaation ylläpitämisen tekee myös se etten osaa kuvitella itseäni laihana, koska en koskaan ole ollut. Saati sitten normaalina. Olen hiljaisesti tyytynyt kohtalooni olla isokokoinen. Tämän tiedostaminenkaan ei luo motivaatiota. En tiedä mistä ihmeestä revin itsekuria pysyä ruodussa, jos paino jumittaa eikä tuloksia näy.

Mietein myös viikonlopun repsahduksia ja en voi muuta kuin todeta sen olleen oma mokani. Ostin ihan liikaa ruokaa viikonlopuksi, kun kävin kiireellä kaupassa ja sitten kun kerran sitä oli, niin sitä myös syötiin enemmän. Seuraavana viikonloppuna aion pysyä lujana ja ostaa vain niitä ruokia mitä voin syödä morkkiksetta ja sen verran etten voi vetää övereitä. Ja sitten sitä seuraavana viikonloppuna on vuosipäivän juhlintaa tod.näk. Onneksi sen verran jo suunnitelmat muuttuivat, että mies tekee minulle kotona sushia ja jtn jälkkäriäkin varmaan. Ei sentään kiinalaista. Huh.

My very own body

Oli pakko tehdä tästä ihan oma postauksensa. Nimittäin.. koin viikonloppuna myös pienen kriisin. Tajusin, että tissini katoavat! Oikeasti.. maha vaan pysyy isona, mutta tissit pienentyvät hyvää vauhtia. Olen tottunut C-kupin kokoisiin tisseihini, mutta luulen joutuvani pian ostamaan uusia B-kupin liivejä. Tämä on niiiiin väärin. Minulla ei ole isoa persettä, maailman isoimpia reisiä, eli toisin sanoen en omista naisille tyypillistä päärynävartaloa. Olen sekasotku, tasapainoton vartalo. Isot käsivarret, leveät hartiat (omasta mielestäni), pienet tissit verrattuna kokooni, iso ylämaha (omenalihavuutta), kohtuu leveä & lättänä arse jne. Ja paikka mistä ensiksi huomaan lihonneeni on SELKÄ. Kyllä, selkä. En tiedä, olen mutantti ja kerään selkääni ihraa. Hyi, se on karseata. Vihaan sitä, kun tissiliivit puristavat ja muodostavat siihen kohtaan kamalan makkaran. Vihaan.

Haluaisiko joku lahjoittaa minulle upean latinoperseen, kivat tissit sekä läskittömän selän? Arvostaisin kovasti.

Eating disorder

Voivoivoi.. Olen luvannut itselleni (ja miehelle) etten laske viikonloppuisin kaloreita ja tänä viikonloppuna "kalorittomuus" ahdisti ja sitten tuli syötyä ja ahdisteltua sen mukaisesti. Lähti homma lapasesta toisin sanoen. Varsinkin tämä päivä on ollut pelkkää mättöämistä, ihan mitä vaan löytyy kaapeista. Eipä tee mieli nousta vaa'alle huamenna.. Joten, siirrän punnituksen tiistai aamulle ja huamenna kurin palautus -päivä. En siltikään usko, että pääsin tämän kuun tavoitteeseen.. vähän jää ainakin vajaaksi. Noh, isompi haaste on sitten tämä helmikuun tavoite.

Otsikko tuli siitä, kun morkkistelin tänään miehelle mitä kaikkea on tullut syötyä ja se sitten tokaisi "Sulla on varmaan syömishäiriö". Jojoiluhäiriö, se minulla on. Muutenkin mies on niiiin huonoa laihdutusseuraa, yököttelee luita jo nyt ja sanoo, että kohta olen liian laiha eikä enään halua minua. Uhkailee hakevansa herkkumunkkeja jne. Tuon takia en meinaa tulevaisuudessa infota hänelle painoani tai pudotettuja kiloja missään yhteydessä, vaan jos hän alkaa sanomaan minun laihtuneen liikaa, voin kuitata sen olankohautuksella ja sanoa ettei vaa'an viisari ole mihinkään liikkunut. Toisaalta olisi sekin kamalaa, jos oma mies oikein kehottaisi laihduttamaan, koska ei pidä niin läskistä. Hyrrhyrr.

Toivottavasti teillä meni viikonloppu paremmassa kontrollissa!

Ps. En hakenut niitä nesteenpoistajia, mutta vieläkin ajatus niistä kutkuttelee..

Winter madness

Huh, mikä sää! Jopa 200 metrin matka tuolla tuiskeessa tuntuu ikuisuudelta.

Haluaisin, että olisi jo ilta. Pääsisi nukkumaan. Ei ole mitään tekemistä ja tahdon jo viikonlopun viettoon.. pois täältä riitelyn keskeltä. En vaan jaksa.. Toisaalta taas tunnen omatunnonpistoksia jättäessäni äitini tänne edes viikonlopuksi yksinään hoitamaan lapsia, kun tosta mulkvisti isäpuolesta auttajaksi ei riitojen aikana ole. En kyllä tajua, miten tämä tilanne tulee joskus selviämään.. tuntuu mahdottomalta ajatuskin siitä.

Sitten vähän creepyä asiaa.. Taino luultavasti tämä on oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta koulussa yhden kaverini luokalla on jätkä, joka tuntuu kyyläävän minua aina. Näen hänet usein koulumatkalla ja koulussa tuijottaa poikkeuksetta. Tänäänkin kiipesin 3. kerrokseen ja näin hänet siinä alhaalla ja hän tuijotti, kun nousin portaita. Sitten, kun häntä ei enää pitäisi näkyä, niin hän siirtyi siten, että näki vielä hetken ajan minut. Tähän on looginenkin selitys, jätkä asuu jossain lähellä minua + on muuten vaan outo tapaus ja tuijottaa kaikkia. Kaverin puheiden mukaan on muutenkin erikoinen tapaus, ei 1,5v aikana ole hankkinut luokalta yhtään kaveria ja on aina hiljaa. Olisi hauska tutustua häneen, jotenkin kiehtova tyyppi (ja jos oikeasti tuijottelee minua, niin aika imartelevaa. En kyllä tajua miksi ketään tuijottaisi, en ole edes kaunis/erikoisen näköinen).

En tiedä ehdinkö postaamaan enään huomenna.. Kerroin miehelleni tästä blogista, mutta en tietenkään sisällöstä, joten viikonloppuisin ei edelleenkään tule postauksia (ainakaan ennen sunnuntaita, jolloin kotiudun). Minulla on muuten hieman likainen ajatus koskien tavoitettani.. tekisi mieli hakea niitä nesteenpoistajia. Ja vain sen takia, että jos olenkin turvoksissa ja sen takia tammikuun tavoite jää "saavuttamatta". Punnituksen pidän maanantai aamuna, vaikka se onkin 1.2. jo, mutta sunnuntai aamuna siihen ei ole mahdollisuutta.

Up and down

Eilinen lähes täydellinen teepäivä teki tehtävänsä ja tänään armollinen vaaka ilmoitti luvun ~71,8kg. Ihan himpun alle 72. Nyt tuntuu jopa hieman realistisemmalta tavoittaa tuo tammikuun tavoite, ei "enää" kuin 800g pudotettavaa. Tosin aikaa on jäljellä vaan 6 päivää, muttamutta.. Ei se niiiin paljoa haittaa, vaikka tavoitteesta jäisinkin esim. 200g vajaaksi, hyvä pudotus tuo viisikin kiloa on. Onneksi omistan tuon epätarkan viisarivaa'an, jotta en totaalisesti sekoa. Tuolla kun ei näy kauhean hyvin pienet painonheittelyt, mistä sekoan. Tyhmää, tiedän.

Vaikka en olekaan luultavasti bikinikunnossa kesällä, odotan silti kesää kuin kuuta nousevaa. Pääsee pihalle kavereitten kanssa, on lämmintä ja ennenkaikkea LOMA! Luultavasti menen kyllä kesätöihin väh. 2 viikoksi, mutta ei se paljoa lomaa syö. Olen niin innoissani! Ainoa huono puoli on se, että se kesä tuntuu olevan kauhean kaukana. Malttamaton luonne, kun olen. Kaikki tänne heti, kiiiiitos!

Varsinkin tämän painon kanssa olen erittäin malttamaton.. jos ei näy edistystä puoleen viikkoon/viikkoon, minusta tulee ihan epätoivoinen. Tulee vaan sellainen olo, että ei kannata vaivautua syömään vähemmän, koska ei se läski kuitenkaan mihinkään katoa. Miten voisi oppia pitkäjänteisyyttä? Btw, sitten kun blogi hiljenee esim. viikoksi putkeen, joku voisi laittaa vihaista kommenttia ja käskeä takaisin sieltä herkkulandiasta. Nimittäin jos menee kauhean reisille, en uskalla tulla kertomaan sitä, vaan siitä lähtee se mässyputki. Tarvitsen jonkun, joka muistuttaa tästä projektista eikä anna sen vaipua unholaan. Se joku minulta on aina ennen puuttunut ja sitten ollaan päädytty taas keräämään kiloja takaisin.

Joten, pyydän teitä sitten potkimaan persuksille, jos alkaa asiat näyttämään huonoilta/teen katoamistempun!

Eipä tässä sen kummempia, pienempi punnitustulos, parempi mieli!

Oh dear!

Jaahas, tänään on kiehtonut tammikuun naistenlehdissä huudatettu aihe. Nimittäin vuoden 2010 bikinikunto! Olen jokseenkin sitä mieltä etten ehdi laihduttamaan tarpeeksi kesää varten ja sepä ottaa päähän. Ja anteeksi nämä viimeaikaiset negatiiviset postaukset, mutta ottaa päähän eikä miehelle voi valittaa (tarpeeksi ainakaan). Tuntuu vaan siltä, että poljen paikallani laihduttamisen kanssa. Kävin tänä aamusti vaa'alla ja se näytti n. 72,8 tms. eli mukamas olisin 300g lihonnut jostain. Ja myöskin tiedän sen faktan, että paino heittelee miten sattuu, mutta ei saisi heitellä ylöspäin yhtään! Kettu viekööt. Tahdon niiiiiiin kovasti päästä tammikuun tavoitteeseen, että oikein itkettää. Kiertelin tänään kaupoissa ja meinasin ostaa nesteenpoistajia, mutta sitten yritin ajatella järkevästi ja takoa päähäni, että ne eivät LAIHDUTA, vaan hetkellisesti poistavat nesteitä, eli en tarvitse niitä. Ja koska minulla olisi nyt KIIRE laihduttaa nuo 1,8kg niin olen pohtinut tätä sitruunapaastoa. Vaikka paaston tarkoitus ei nyt pääasiassa ole laihtuminen, vaan kehon puhdistautuminen, niin kyllä siinä kilotkin karisevat pakostikin. Vähän kyllä tuhoon tuomittu juttu, koska en löydä täältä mistään vaahterapalmusiirappia, plääh. Eikä ehdi mistään tilaamaankaan. Shit.

Mitä sitten keksisi.. Onko jollakin joku extrahyvä nopea laihdutuskikka mielessä? Missä olisi tarkat ohjeet mitä syödä, 2468 toteuttaminen itselle menee aina puihin, kun ei oikein tiedä mitä syödä.

Tahtoo olla laiha, tahtoo olla laiha, tahtoooooooo..

Onse muuten kumma, kun yhdet housut tuntuvat jo löysemmiltä kuin ennen, mutta vaaka vaan nostaa lukemiaan.. Yhteistyökyvytön vanha pässi tuo vaaka.

Blablabla

Tämä on taas niin tätä. To-la, eli kokonaiset kolme päivää olin kiltisti ja taas tänään olen syönyt vähän mitä sattuu. Voi elämän kevät. En kestä. Ei vaan suju sitten yhtään. Täytyy varmaan uusia teepäivä, ei tästä tule lasta eikä paskaa tällämenolla. Argh, mihin se itsekuri taas katosi?! Varmaan söin senkin. Shit.

Nimimerk. Total failure