Täällä taas

Melkein vuoden hiljaiselon jälkeen olen taas yllättäen lihonnut. En tiedä tarkalleen, että paljonko, mutta en pysty käyttämään enää 31" housuja, koska ne kiristävät liikaa/tuovat makkarat esiin. En silti kuitenkaan ihan mahdottomasti ole levinnyt omalla mittakaavallani, vaan ehkä n. 5kiloa. Se on ihan hyvin tälläiseltä ahmijalta, kun kerran välissä on ollut kesäloma grilliruokineen ja monia kosteita juhlia.

Elämäntilanteessakin on tapahtunut muutoksia, muutin pois kotoa ja nykyään on uusi poikaystäväkin. Minulla tosiaan on oma asunto, mutta asun poikaystävälläni ihan kokoajan. Ja suuri surukin on saavuttanut minut, isäni kuoli n. 3kk sitten. Paljon isoja asioita ja pieni pääni on taas sekaisempi kuin ennen. En ole pystynyt käsittelemään suruani, koska varmasti sekoaisin siihen lopullisesti. Pintapuolisesti ulkopuolisen silmin kaikki on ihan okei, mutta olen ihan lopussa.

En tiedä olenko masentunut vai mitä, mutta koulunkäynti on hirveän raskasta (viimeinen vuosi ja kaksoistutkinto) ja kaikki muutkin arkiset asiat ottavat voimille. Häpeän saamattomuuttani suuresti ja tiedän olevani laiska, mutta en tiedä kattaako se koko totuuden tästä jaksamattomuudestani. Sitäkin mietin, että onko isäni kuolema minulle vain tekosyy olla laiskempi ja jättää asioita tekemättä. En ole siis edes mitenkään huono oppilas, hoidan asiat, mutta yksikin poissaolo (vaikka olisi syykin) saa minulle olon, että olen laiska enkä samanarvoinen kuin muut. Tulee epäonnistuja fiilis.

Kirjoitan nyt salaa poikaystävältäni, olen sanonut hänelle, että kirjoitin joskus blogia, mutta en halua nyt hänen tietävän. Kirjoitan täällä kuitenkin henkilökohtaisia asioita, joita en halua läheisteni tietävän. Synkimmät sieluni syöverit tulevat esiin ja haluan olla kaikille mieluiten se "normaali ja melko iloinen" tyttö.

Laihdutus on tosiaan alkanut n. puolitoista viikkoa sitten, koska näytän taas sotanorsulta. Uusi poikaystävänikin on erilainen exään verrattuna ja hän ei kehu minua/koskettele samalla tavalla kuin entinen, joka lisää ulkonäkökriittisyyttäni. Tunnen olevani entistä rumempi ja lihavempi. Painoa en ole käynyt katsomassa, enkä käykkään, ennen kuin tuntuu siltä. Tahdon nyt vain saada tämän ihran liikkeelle ja alta paljastuvan luisemman kehon. Ikävä myöntää, mutta laihdutan vieläkin epäterveellisesti ja tälläkertaa tavoitteetkin ovat kovemmat. Haluan itsestäni pienen, oikeasti. Haluan unohtaa kaiken muun ja uppoutua onnistumisen fiilikseen, jonka saan laihduttamisesta. Ihanaa ja samalla niin sairasta.

Lukijoitakin on vielä pari jäljellä, hip hurraa! En kyllä ihmettele vaikka kaikki olisittekin kaikonneet, sen verran pitkä tauko oli vaihteeksi.

Kai tämä tästä. Uudella innolla kohti onnistumisia.