Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :(

Hellurei ja hellät tunteet! Taas on aivan syyllisen kauan mennyt viime kerrasta, ja isosta hiljaisuudesta voi arvata, että kuinka paljon sitä on tullut laihduttua. ;) Nada. Olen vain lihonnut. Jännä juttu, että tämän uuden poikaystäväni kanssa en ole saanut laihdutettua enempää, kuin max. 2 viikkoa yhteen soittoon. En voi käsittää, että miksi se menee niin. Näistä syistä johtuen olenkin paisunut paisumistani. Herkut ovat maistuneet oman kullan kanssa ja tässä sitä taas ollaan.

Nyt olen jo päässyt henkilökohtaiseen tavoitteeseeni; nimittäin laihduttanut yli 2 viikkoa putkeen. :D Todella merkittävää siis. Alkupainoni oli varmaan jo yli 80 kilon.. En kyllä tajua, että miksi päästin sen taas ihan överiksi. Mutta joo, karppasin kolme viikkoa ja nyt keskiviikkona tulee nutrausta täyteen viikko. Paino viime tiistai aamuna 77,5kg (voi elämän kevät)! Seuraavaksi punnitsen itseni keskiviikko aamuna, kun viikko nutrausta on täynnä..

Tavoitteena nyt ensiksi on päästä alle 75 kilon.

Sitten olisi mahtavaa päästä alle 70 kilon.

Ja vielä mahtavampaa päästä siihen 67 kiloon, joka on paras ennätykseni laihduttaessa.

Lopullinen tavoite on 55-60 kiloa. Matkaa siis on ja paljon, mutta nyt on kova tsemppi päällä. Tahdon olla laiha, ei tästä hillittömästä vartalostani voi tykätä ketään.

Katsotaan nyt jaksanko päivitellä. Varmaan sitten, kun tuloksiakin alkaa enemmän ropisemaan. Better luck this time!

Minä täällä taas hei

Joulu oli ja meni tosiaan. Unohdin laihdutukseni aika tehokkaasti tuon edellisen postauksen jälkeen ja nautein täysillä ensimmäisestä joulusta uuden poikaystäväni kanssa. Voin sanoa, että tuli syötyä ja joutua ihan parit joulut etukäteen.. :P

Aloitin sitten taas tammikuun puolessa välissä tämän laihdutukseni ja uskalsin jopa käydä vaa'alla. Näytti hieman yli 75kiloa. Että näin. Tiesin kyllä, että olen lihonnut takaisin ja osasin aavistaa tätä lukua, mutta kyllä otti silti päähän. Taas vaihteeksi saan laihduttaa samoja kiloja uusiksi ja uusiksi. Nyt päätin etten enää ikinä päästä painoa yli 70kilon, sitten vaan kun sinne taas pääsen.

Paino on tällähetkellä n. 73kiloa. En tajua, miksi on näin tuskallisen hitaasti pudonnut.. Ei sitten millään ole laskenut, vaikka kuinka olen syönyt vähän. Siis oikeasti vähän, jtn 500kaloria, niin kuin aina ennenkin laihduttaessani. Sitten vaan päätin, että koska paino ei muutenkaa liiku, niin miksen söisi vähän enemmän. Päädyinkin karppaukseen ja nyt syön jonkin aikaa karppiruokia ja katson vaikuttaako se painoon. Tarkoituksena olisi saada painossa muutos alaspäin, jotta motivaatio pysyy.

Olen nyt jotenkin sisäistänyt sen, että tämä laihdutuspäätös on pysyvä ja painoa täytyy tarkkailla koko loppuelämä. Vaikka paino nyt putoaakin sairaan hitaasti, en silti ole luovuttanut. Se on suuri asia minulta, koska olen tottunut nopeisiin tuloksiin. En kyllä oikeasti ymmärrä, miksi painoni jumittaa niin helvetisti. Yksi syy voisi olla se, että menkkanikin ovat täysin sekaisin (syön pillereitä, mutta nyt yhtäkkiä monen vuoden jälkeen on alkanut tulemaan kokoajan liuskan aikana vuotoa, mitä ei ennen ole ollut). Täytyy gynelläkin siis käydä. Toivon, että tuo olisi jotenkin osasyy tai jotain, koska eniten ärsyttää se, etten tiedä, mistä hommassa on kyse.

Enemmittä puheitta, hyvää laihdutusloppuelämää kaikille! Tulen varmasti jossain vaiheessa raportoimaan tänne edistyksestäni, mutta nyt en näe tarvetta kirjoitella säännöllisesti.

Torstai on epätoivoa täynnä

Että sellasta. Stressi koulusta ja joulusta vyöryy päälle. Kohta on jo joulu, enkä ole ostanut kuin yhden lahjan! Muutenkin stressaa se, koska porukkani ovat yllätysyllätys riidoissa ja joudun joko a) vahtimaan muksuja, kun äiti käy viimehetken lahjaostoksilla tai b) menemään äidin puolesta lahjaostoksilla viimehetkellä. Joka vitun joulu sama juttu. Kauhea kiire ja stressi tulee paria päivää ennen joulua porukoiden takia.

Omat lahjani ovat jo sen verran kondiksessa, että tiedän suuripiirtein mitä hankin kellekin. Täytyisi vaan käydä ostamassa ne, mutta ahdistaa mennä kauppojen ihmisvilinään. Arrggh. Miksen voinut hoitaa tätä jo aikaisemmin?!

Laihdutus sen sijaan ei tuota stressiä tällähetkellä, koska en ole vieläkään halunnut ottaa vaakaa kuvioihin. Parempi etten otakkaan. Se vaan laittaa kauheat paineet. Eilen oli kyllä melko kovat syömishimot.. Ei ollut varsinaisesti nälkä, vaan teki mieli syödä. Onneksi silti pysyin kalorirajoissani, enkä mennyt tyhjentämään kaikkia kaappeja. Tämän takia täytyy pysytellä siinä väh. 500 kalorissa.. Btw tuntuu muuten ihan kauhealta syöpöltä, kun itse tykkään syödä useampana kertaa päivässä vähäkalorisia ja pieniä annoksia, kun taas tuo poikaystäväni syö kerran päivässä (yleensä illalla vasta) jäätävän annoksen ruokaa. En voi olla tuntematta itseäni kauheaksi possuksi, kun kokoajan ramppaan jääkaapilla.. Vaikka ei siihen sinänsä ole aihetta, koska päivittäinen kalorisaantini on varmasti alle sen, mitä poikkikseni syö sinä yhtenä ateriana.. Järki ei vaan aina pelaa.

Kyllä nyt jo huomaan, että tuloksia on tullut. Mahdun taas niihin 31" housuihin ilman sen suurempia tursuilemisia. En silti ole vielä niin laiha, kuin edelliskerralla.. Sitä odotellessa. Tiedän mistä huomaan tavoittaneeni sen painon, silloin selällä maatessa alamaha menee jo vähän kuopalle ja kylkiluut tuntuvat selkeämmin. Ah, en jaksa odottaaaaa. Pelottaa kyllä tuo joulu tossa välissä, että miten siitä selviydyn. Jouluruoka on niin hyväää. Täytyisi osata ottaa kohtuudella ja uskon sen onnistuvan, MUTTA ne kaikki pähkinät ja suklaat. Oh noes. Ja jos niitä menee huolella, niin vaikea jatkaa tätä keventelyäkin sen jälkeen. Mulla tuppaa jäämään herkutteluvaihde aina vähän päälle, jos vauhtiin on jo päästy..

Uskon ja toivon, että joulu menee hyvin ja saan sen jälkeen taas kiinni laihdutuksesta. Haluan niiin kovasti pienentyä!

Smartheadlines.com

Että vihaan otsikoiden keksimistä, varsinkin tälläisille päiville, kun ei ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Sain nukkua tänäänkin pitkään, koska ensimmäinen tunti alkoi vasta 12.30. Siinä sitten persuksillaan "opiskelua" (ei vaan jaksa) puoli neljään saakka, jolloin menin tekemään kahta englannin tenttiä. Olivat amispuolen tenttejä ja voi jeesus, toinen meni hyvin, mutta se toinen.. Se oli täynnä jo suomeksikin vanhahtavia sanoja (kirja, josta opiskelin vuodelta 1997)enkä tietenkään niitä ollut opetellut. Ajattelin, että se opettaja olisi järkevä ja ottaisi niitä uudempia siihen, mutta pöhh. Turha luulo. Onneksi voin uusia, jos tulee tarve.

Pääsin mukavasti viiden aikaan kotio ja täällä sitten ollaan möllöilty vaan. Poikkis pelaa jtn ihme tietokonepeliä kokoajan ja minä kökin netissä selaillen blogeja. Tänään olisi vielä tehtävänä äidinkielen tekstitaito, täytyy palauttaa huomiseksi. Ei vaan jaksaisi. Ihmeellisen löllö olo.

Asiasta kukkaruukkuun, jos vaikka puhuisi vähän blogin aiheestakin. Siitä mukavasta laihduttamisesta. En ole laskenut tarkasti kaloreita tälläkertaa, vaan ihan päässäni laskenut sinnepäin -arvioita. Eilen teki mieli jättää kalorit jonnekin kolmeensataan (ei ollut nälkä), mutta viisastuneena virheistäni söin vielä iltapuuron mustikoilla. Jos alan kauheasti pihistelemään noissa kaloreissa (200-300 tms) tulee niitä välimättö -päiviä vahingossa. Tavoitteena olisi siis saada päivittäin jotain 300 ja 500 väliltä. Ei niin väliä vaikka menee tuosta ylikin, mutta tonnia en vedä. Ja tiedän, tuo ei ole terveellistä, ei sitten lainkaan. Olen vain niin joko tai -ihminen, että tämä sopii minulle parhaiten. Terveellisesti laihduttaminen on täysin utopistinen haave minulle. Ne, jotka sen osaavat saavat olla ylpeitä. Hatunnosto heille!


Olen silti ylpeä, että nyt en ole (vielä ainakaan) niin friikahtanut kuin aikaisemmin. Laskin silloin kaikki paperille kalorin tarkasti (siis ainakin yritin) ja sekosin, jos tuli esim. 20 "ylimääräistä" kaloria. Nyt ei ole niin väliä, kunhan ei jää liian alhaiseksi. Vaikka tänäänkin olen syönyt vasta n. 100 kaloria, niin meinaan syödä silti sen n. 500. Ei ole edes nälkä, mutta silti. Jossain vaiheessa se syömättömyys kuitenkin kostautuu. Ainakin uskoisin näin. Eikä tuo 500 kaloriakaan ole mikään suuri kalorimäärä, minimaalinen. Verrattuna siis terveelliseen laihduttamiseen.

Btw, oli pikkasen kylmä ulkona ja nyt on vasta joulukuu. Voi herranjumala, en pysty menemään ulos tammi-helmikuussa, jos vain pakkanen kokoajan kiristyy.

Ahdistus

Maanantai tuli ja toi mukanaan iki-ihanan ahdistusmörön. Koko viime yön jo oli kamala olla, kun palelin ihan mielettömästi. Heräilin sitten siihen, että oli niin sairaan kylmä. Aamulla mittasin kuumeeni ja mittari sanoi tasan 37. Ei tuo ole vielä kuumetta, mutta halusin jäädä kotiin jonkun tekosyyn varjolla. Ahdisti niin sairaasti tuo kylmyys pihalla ja muutenkin. En vain pystynyt.

Menin sitten takaisin nukkumaan ja heräsin n. 11 aikoihin. Poikaystäväni teki aamulla selväksi sen, että saan siivota kämppää, jos kerran jään tänne lusmuilemaan. Otti kyllä vähän tuo päähän, mutta ei se siivous niin vastenmielistä ole. Varsinkin, kun hän on viimeksi siivonnut. Vuorottelua, oh jeah. Nyt on jo paikat suuripiirtein kunnossa ja alkaa odotus, että milloin sitä saisi syödä ekan kerran.

Laihdutus on pelkkää odottelua, koska sitä saisi syödä, koskahan pudotus alkaa näkymään, koska sitä ja koska tätä. Ei ihme, ettei kauhean monella riitä rahkeet siihen. Itsekin olen todella kärsimätön luonteeltani, mutta nyt olen yrittänyt lievittää sitä, niin etten käy lainkaan vaa'alla. Ne numerot ajavat minut hulluksi, jos ei tapahdu muutosta parempaan päin kokoajan. Parempi siis unohtaa se vaaka. Tosin on mulla yksi aika hullu unelma, olisi ihan sairaan siistiä seuraavan kerran vaa'alla käydessä huomata, että paino on jo edellistä alinta painoa pienempi. Siis sitä minkä tavoitin viime kerralla laihduttaessa. Ärsyttää juurikin tämä vaihe, kun joutuu pudottamaan taas niitä SAMOJA vitun kiloja kerta toisensa jälkeen. Tai tietenkään ei joutuisi, jos vaan omistaisi jonkun nimeltä itsekuri, joka estäisi tämän liiallisen käden ja suun yhteistyön.

Tavoitteita en vielä uskalla edes ajatella kirjoittavani tänne, koska ne riippuvat ihan siitä, mikä tuntuu silloin hyvältä. On vaikeaa ajatella itseään minkään painoisena (tai ainakaan kevyempänä)koska ei ole ikinä ollut sellainen. En osaa yhtään kuvitella minkälainen kroppa minulla on tämän läskikasan alla. En tiedä miltä tulen näyttämään esim. 60 kilossa.. Sitä odotellessa.

Tsemppi on kova. Tahdon pienentyä. Tahdon tulla kauniimmaksi ja haluttavammaksi (siihen tosin tarvitaan jotain muutakin). Tahdon päästä tästä yli-isosta ruumiistani eroon, yhh. Tahdon olla jotain muuta.

Voi pientä pää parkaani

Huh huh. Puhuttiin poikaystävän kanssa eläinten lopetuksesta. Samalla hetkellä omaan tajuntaani iski ajatus. Kuinka helppoa se olisikaan luovuttaa leikki kesken ja lopettaa elämänsä. En nyt ajatellut ihan heti ryhtyä toteuttamaan, mutta ajattelin asiaa. Tuli oikein kyyneleet silmiin, kun mietin kuinka helpottava ratkaisu se olisi. Toki tiedän ettei se olisi reilua ketään kohtaan, mutta itselleni se olisi suuri helpotus. Tekisi mieli kirjoittaa tästä lisääkin, mutta en voi, kun tuo istuu tuossa melkein selän takana. Täytyy katsoa, jos joskus myöhemmin.

Eipä tässä muuta, halusin vain ilmoittaa tästä oivalluksestani ja kasvavasta hulluudestani. Way to go, me!

Täällä taas

Melkein vuoden hiljaiselon jälkeen olen taas yllättäen lihonnut. En tiedä tarkalleen, että paljonko, mutta en pysty käyttämään enää 31" housuja, koska ne kiristävät liikaa/tuovat makkarat esiin. En silti kuitenkaan ihan mahdottomasti ole levinnyt omalla mittakaavallani, vaan ehkä n. 5kiloa. Se on ihan hyvin tälläiseltä ahmijalta, kun kerran välissä on ollut kesäloma grilliruokineen ja monia kosteita juhlia.

Elämäntilanteessakin on tapahtunut muutoksia, muutin pois kotoa ja nykyään on uusi poikaystäväkin. Minulla tosiaan on oma asunto, mutta asun poikaystävälläni ihan kokoajan. Ja suuri surukin on saavuttanut minut, isäni kuoli n. 3kk sitten. Paljon isoja asioita ja pieni pääni on taas sekaisempi kuin ennen. En ole pystynyt käsittelemään suruani, koska varmasti sekoaisin siihen lopullisesti. Pintapuolisesti ulkopuolisen silmin kaikki on ihan okei, mutta olen ihan lopussa.

En tiedä olenko masentunut vai mitä, mutta koulunkäynti on hirveän raskasta (viimeinen vuosi ja kaksoistutkinto) ja kaikki muutkin arkiset asiat ottavat voimille. Häpeän saamattomuuttani suuresti ja tiedän olevani laiska, mutta en tiedä kattaako se koko totuuden tästä jaksamattomuudestani. Sitäkin mietin, että onko isäni kuolema minulle vain tekosyy olla laiskempi ja jättää asioita tekemättä. En ole siis edes mitenkään huono oppilas, hoidan asiat, mutta yksikin poissaolo (vaikka olisi syykin) saa minulle olon, että olen laiska enkä samanarvoinen kuin muut. Tulee epäonnistuja fiilis.

Kirjoitan nyt salaa poikaystävältäni, olen sanonut hänelle, että kirjoitin joskus blogia, mutta en halua nyt hänen tietävän. Kirjoitan täällä kuitenkin henkilökohtaisia asioita, joita en halua läheisteni tietävän. Synkimmät sieluni syöverit tulevat esiin ja haluan olla kaikille mieluiten se "normaali ja melko iloinen" tyttö.

Laihdutus on tosiaan alkanut n. puolitoista viikkoa sitten, koska näytän taas sotanorsulta. Uusi poikaystävänikin on erilainen exään verrattuna ja hän ei kehu minua/koskettele samalla tavalla kuin entinen, joka lisää ulkonäkökriittisyyttäni. Tunnen olevani entistä rumempi ja lihavempi. Painoa en ole käynyt katsomassa, enkä käykkään, ennen kuin tuntuu siltä. Tahdon nyt vain saada tämän ihran liikkeelle ja alta paljastuvan luisemman kehon. Ikävä myöntää, mutta laihdutan vieläkin epäterveellisesti ja tälläkertaa tavoitteetkin ovat kovemmat. Haluan itsestäni pienen, oikeasti. Haluan unohtaa kaiken muun ja uppoutua onnistumisen fiilikseen, jonka saan laihduttamisesta. Ihanaa ja samalla niin sairasta.

Lukijoitakin on vielä pari jäljellä, hip hurraa! En kyllä ihmettele vaikka kaikki olisittekin kaikonneet, sen verran pitkä tauko oli vaihteeksi.

Kai tämä tästä. Uudella innolla kohti onnistumisia.

Toxicity

Ei ole energiaa postata kunnon postausta, mutta kerron lyhyesti. Aamulla vaa'alla käynti ja syvä vitutus (vaikka mittanauha antoikin suotuisempia tuloksia eilen, niin miksi täytyy seota vaa'an lukemasta..). Raskas suuri läskiolo, päälle isoin huppari. Koulupäivän ajan päässä pyörinyt miten saada turvotus ja ummetus veke. Siellä sitten vietettiin hilpeä päivä kaikkine oppitunteineen, kunnes pääsin apteekkiin. Fructolax -valmiste lähti mukaan ja sitten hakemaan ananasta. Jep, 3 fructolax kuutiota (1 kuutio n. 22kcal btw) yhden sijaan, joka on annostus ja pari tölkkiä ananasta sekä kyytipoikana paaaaljon vettä. Okei, muutakin söin, koska koulussakaan ei voi olla kokonaan syömättä. Kalorit n. 500 ja toivottavasti huomenna vaaka olisi suotuisa ja nämä nesteet lähteneet liikkeelle. Nyt tuntuu jo hieman paremmalta kieltämättä. Että tälläistä tänään.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä..

Hillitty repsahdus

Kotiuduttu mieheltä ja oli kiva viikonloppu. Perjantai meni rauhallisissa merkeissä ja tosiaan nukuinkin varmaan kolmen tunnin päikkärit. Tältä näytti kalorit: perjantai ~296kcal ja lauantaina n. kulutuksen verran. Oli tietoinen päätös syödä herkkuja lauantaina eikä ainakaan vielä ota aivoon. Annoin itselleni luvan niihin, kunhan pysyisin kulutukseni rajoissa. Olen siis ihan tyytyväinen. Koko viikko menty 210-350kcal akselilla ja tuo yksi herkkupäivä ei pilannut siis koko viikkoa. Tänään kaloreita tulee n. 400 luultavasti. Huomenna olisi punnitus enkä oikein tiedä miten suhtautua. Söin eilen mm. jonkin verran poppareita ja nyt se näkyy turvotuksena. Tänään täytyy juoda paljon vettä, jotta saisin nesteet liikkeelle.. Olen myös miettinyt jos siirtäisi varmuuden vuoksi punnituksen tiistaille :D Enpä tiedä. Katsotaan miten huomenna aamulla sormukset menee sormiin ja päätetään sitten :D

Jakso lähestyy loppuaan koulussa ja se tarkoittaa sitä, että tehtävät alkavat kasaantua. Pitäisi tiistaille tehdä vaikka mitä, mutta kiinnostus yllätysyllätys pyöreä nolla. Pääsiäinenkin lähestyy vauhdilla ja pelottaa sen mukana tulevat suklaamunat. Olen ihan hulluna niihin! Kindereihin ja oikeastaan kaikkiin muihinkin. Ne ovat yksinkertaisesti järkyttävän hyviä. Ostoksilla käyminen on jo nyt tuskaa, kun jokapaikassa on noita munia hyllyt piukassa. En tiedä, miten pystyn vastustamaan niitä, jos porukat ostavat tapansa mukaan minullekin omat suklaamunat :D

Vaikka se vaaka sanoisikin huomenna (jos uskallan mennä huomenna.. :D) kamalia asioita, mittanauha näyttää taas vyötärön kaventuneen pikkuisen. Muistan, kun joskus vyötärönympärykseni oli 89cm.. Nyt mitta näyttää 75cm. Paljon on vielä kavennuttavaa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Minulle ehkä "the vy" olisi 65cm. Kuulostaa kieltämättä melko kaukaiselta, muttamutta.. :D En muuten voi sanoin kuvailla, kuinka innoissani olen 65kiloon pääsemisestä! Se on niiiiin lähellä! Jos tsemppaan kunnolla loppukuukauden, varmasti näen tuon ihanan luvun vielä ennen huhtikuun 1. päivää. Tai viimeistään silloin. Silloin myöskin olen OIKEASTI täysin uusilla vesillä. Voi sitä riemua!

Ainiin, olen varmaan unohtunut mainita. Minulla on uudet tsemppifarkut. Ne ovat siskoni vanhat Virosta joskus ostetut 29" shakirafarkut (:D)! En niitä koskaan tule käyttämään, mutta tavoite on mahtua niihin ja näyttää siskolle närhen munat. Ne kyllä näyttävät utopistisen pieniltä. Mahtaako edes vastata 29" farkkuja. Noh, ainakin yritän mahtua niihin.

Mutta eikun tekemään (..tai tuijottamaan epätoivoisesti) koulutehtäviä!

Weekend, yaaaaaaay!

Viikonloppu tulee todellakin tarpeeseen, olen ihan väsynyt. Taidan nukkua seuraavana yönä 12h kepeästi. Menen poikaystävän luo, joten ei tule päivityksiä ennen sunnuntaita ainakaan. Väsymyksen yksi aiheuttaja on kotonakotona taas oleva sota, en jaksa kattella sitten yhtään. Miksei aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä tippaakaan? Sitä sopii kysyä ja ihmetellä.

Ihan kohta menen kauppaan ja sitten bussilla viettämään viikonloppua (nukkumaan). No booze for mehh this weekend! Pitäkää hauska viikonloppu! :)